Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
Hänen täytyy riemuita oman itsensä ilosta, sillä aavistus hänen olemuksensa, nyt hersyvänä puhkeavan olemuksensa ytimen kätketystä ihanuudesta ja kauneudesta kulkee läpi sielun ja väräjöi sen joka liikahtelussa. Mutta kuta syvemmin hän alkaa ymmärtää itseään, sitä syvempi itsekunnioitus hänet täyttää ja suo hänen nöyrästi hämmästyä omaa kätkettyä taivaanlahjaansa.
Mainitsemani Kristuksen sanat eivät ole mitään satunnaisia lausumistapoja, vaan sisältävät ytimen Kristuksen rakkaudenopista. Ne ilmaisevat ihmisille kokonaan uuden näkökannan, josta luonnollisella ihmisellä ei ole aavistustakaan.
Nuori mies tempasi hänet lähemmäksi ja hänen kätensä, jotka yhä pitivät rouvan käsistä, kaartuivat taaksepäin sulkeakseen värisevän naisen syleilyyn. Niinkuin ukonvasama olisi samana hetkenä piirtänyt hänen selkärankaansa pitkin, karsinut oksat ja polttanut ytimen. Hän päästi äkkiä kädet irti ja painui itse lysähtäen penkille.
Mutta jotta niiden, jotka lukevat tätä teosta, ei tarvitsisi tähän kohtaan perehtyäkseen lukea muita teoksia, tahdon tässä toistaa, että hermoissa saattaa huomata kolme eri osaa, nimittäin ensiksi ytimen eli sisäisen aineen, joka hienojen säikeiden muodossa lähtee aivoista, joista se saa alkunsa, ulottuen jäsenten päihin saakka, joihin nämät säikeet ovat kiinnittyneinä.
Nuo ilot kaksi kamalaa Minua aina lohduttaa. Kuolosta Herran kuitenkaan En iloitse mä suorastaan, Vaan siitä, kun mä, kahleihin Tuomittu vanki helvetin, Vapaaksi tulla kokonaan Jesuksen kuolon kautta saan. Mut kallis veri Jesuksen Paransi luut ja ytimen. Minusta oli ihme vaan, Ett' autuaaks näin tulla saan, Kun synnit oli kauheat Ja rikokseni raskahat. En voinut sitä uskoa, Ett' oli mulla auttaja.
Nuo huimaisevat humut meille tuottaa Muilt', idän, lännen kansoilt', ivaa, pilkkaa: Juopoiksi meitä sanovat ja sioiksi; Ja tämä, totta tosiaankin, riistää, Töiltämme, vaikka kuinka arvokkaatkin Ne oisi, maineen ytimen ja mehun.
Niin hehkuvan palava oli vielä lutherinusko, joka äsken oli voitollisena päässyt taistelujen tulesta, niin ankarat olivat vielä sen ajan uskonnolliset vaatimukset, ettei Kristiinan kevytmielinen pila, ei Kaarle X:n hurja sotilaselämä eikä holhoojahallituksen ylimyksellinen turhamaisuus ollut voinut kuluttaa edes ulkonaista kuortakaan sen ytimen ympäriltä, jota uskottomuus ja nautinnonhimo jo olivat alkaneet sisältä jäytää.
Eiväthän ne ole verisiä tällaiset draamat, mutta kuinka ne mahtavat kuihduttaa ja imeä pois elämän ytimen. Se, joka kärsii, eihän hän voi ottaa ainoatakaan askelta eteenpäin, hänen täytyy jäädä tyytymättömyytensä hivuttavaa tautia sairastamaan ja litistyä velvollisuudentuntonsa painon alle. Ja tuo äänetön kärsimys se tässä on niin suurta, sanoi Olavi itsekseen.
Juuri sillä tavoin hän aina sai esille asian yksinkertaisen ytimen. Tietäväthän kaikki, että Jakob Mörk oli ollut tulemaisillaan, niinkuin sanotaan, varakkaaksi mieheksi. Ja että tämä tyyni mies oli käynyt läpi taloudellisen tulikokeen, ankaramman kuin ehkä kukaan muu näinä ahtaina aikoina, ei sekään liene mikään salaisuus... Alette tuijotti tuokion aikaa hämmästyksen lyömänä Jakobiin.
Hänen läsnäolonsa, hänen väsymätön, luja toimintansa vaikutti meissäkin turvallisuuden tunteen: uppoavassa laivassamme oli ainakin kapteeni. Oi tätä koleraviikkoa Grumitzissa! Siitä on jo kulunut enempi kuin kaksikymmentä vuotta, mutta vieläkin käyvät kylmät väreet läpi luun ja ytimen, kun ajattelen sitä aikaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät