United States or Ecuador ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos pääsisin liikkeelle, niin lähtisin sinne kerallasi, ja kahden kesken me kyllä löytäisimme oikean. Mutta minä olen puhunut asiasta meidän Yrjölle, kyllä hän sinun kanssasi lähtee, kun häntä pyydät. Katsasta nyt sinne sanomaan hänelle". "Jos saan ajatukseni sanoa", vastasi poika, "niin, jos tästä kerran lähtö tulee, kyllä mielelläni menisin taaskin yksinäni. Semmoinen minä olen.
Ei hän voinut tyytyä siihen että olla valassa sille köyhälle Yrjölle. Pojan ylpeyden oli vaikea tätä sulata. Kun hän oli vähän matkaa tietä kulkenut, poistuivat kuittenkin nämät ajatukset hänestä muistaessaan että Elsa tahtoi linnun. Ehtoolla juhannusaattona seisoi Sysi-Yrjön tupa tohisemassa metsässä siistinä ja hienona, havutetulla laattialla ja lehdillä ympäröityillä seinillä.
Vaan siksi voisin tulla, jollen antaisi tyttöä Yrjölle. Anna sinä hänelle tyttäresi mitä pikemmin sitä paremmin! Minä en kosi enää sinä ilmoisna ikänä. MATTI. No, olkoon menneeksi! Koska Hannu päästi sinut vapaaksi ja koska minä niinkuin moni muukin isä menettelin tuhmasti sinulle miestä valitessani, niin jätän tuon toimen nyt sinun tehtäväksesi. Kaiketi itse onnistut paremmin.
PASANTERI. Jumalalle kiitos! JUNKKA. Kuinka niin? PASANTERI. Eliise mamsellihan voisi muuten siepata Yrjön. Ja sinä et soisi Yrjölle sitä onnea? PASANTERI. Olisi liika onni sellaisen mamman tyttö.
Sitä ja paljon muuta sanoi Yrjö Ollelle, saattaen häntä kylään. Hiljaisesti äänetönnä kuunteli Olle häntä. Tosin oli se vähäisen raskasta sen ylpeän pojan kuunnella kaikkea tätä köyhältä Sysi-Yrjöltä, jota hän oli pitänyt niin alhaisena ett'ei edes ennen tervehtinyt. Mutta Olle huomasi olevansa Yrjölle kiitollisuuden velassa, sen vuoksi oli hän ääneti ja seurasi.
Kallen tähden hän tavallisesti nämä torat sai, sillä hän ei tahtonut oppia käsittämään, että Kalle oli hänen isäntänsä ja että Kallella siis oli lupa häntä pieksää ja komentaa. Ensimmältä hän löi takaisin, niin että tuntui. Mutta siitä Kalle parahti itkemään, ja Yrjölle annettiin selkäsauna semmoinen, ettei hän sitä kesken unohtanut.
Niilo antoi vihaisen katseen Yrjölle, joka synkkänä oli jäänyt oven suuhun seisomaan. Tämä katse sanoi: "sinä, kurja, olet hänen noin onnettomaksi tehnyt!" Niilo läheni polvillaan olevata vaimoa, otti hänen kätensä omiinsa ja puhutteli häntä hellällä ystävyydellä. Katri, mun armas ystäväni lausui hän sydämeni on pakahtua, nähdessäni sinua noin surun ja murheen ahdistamana.
ROUVA LINDH. Enkö minä ehkä saa tarjota sinulle omaani? HANNA. Kiitos, Hilda! Mutta eihän minulla ole mitään paperia näytettävänä santarmeille, jos ne sitä vaativat. Sitä en ehdi saada mukaani. ROUVA LINDH. Edvard tietysti sähköttää siitä sinne suoraan. Hän ... hän kyllä pitää siitä huolen. HANNA. Niin, oikein, senhän tietysti täytyy käydä niin. Ailille ja Yrjölle.
Kivi lensi kauvas, putosi viimein alas ja ploks! vajosi heti syvyyteen. Katri nauroi. Ethän saanut ainoatakaan voileipää, ilkkui hän. Tuo Yrjöä kovin harmitti. Kunpa olisi minulla pallo mukanani, niin näyttäisin, että voisin sen heittää korkeammalle ilmaan, kuin kumpikaan teistä, sanoi hän. Saat heittää minun palloani, lausui Katri ja otti taskustaan samalla kauniin pallon, jonka antoi Yrjölle.
Pieni Yrjö heräsi myöskin ja katseli sisarensa kanssa suurilla silmillään äitiänsä ja Elsaa. "Täältä mamma tuopi Annille ja Yrjölle Elsan", sanoi rouva leperrellen lapsilleen. "Elsan", sanoi Yrjö. "Eltan", soperti Anni. "Niin, Elsa tulee teitä hoitamaan." "Ne taitavat vierastaa minua", tuumi Elsa ja poistui samalla etemmäksi.