Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Ja tyttö kaupungille sai Hän lauluvallan sai: Nyt korvansa kun aukaisi, Sen sydänsuonet hehkuili Vaan kateus viel' ylpeili, Maantytön halventain. Maantyttö salon sydämmeen Palasi lauluineen: Hän hetken korven rinnasta Kuunnella tahtoi rastasta, Sen säveleitä seurata Taas läksi lauluilleen. Nyt ken sen laulun kuuli vaan, Sen sydän palamaan!
Se on läkkituoppi, ylpeili Esa, selitellen:
Kirkolla heidän sitä vastoin oli ikäänkuin vähän vaikea katsoa toisiaan silmiin, vaikka he useimmiten seisoivat hyvin likekkäin. Strömshagenissa oli hiirakko hevonen, josta Gjermund suuresti ylpeili. Se oli hyvin kaunisvartaloinen, leveärintainen, hienojalkainen ja sieväpäinen, jossa suuret silmät pyörivät ja pienet, vilkkaat korvat elivät.
Esa oli tarkastellut venettä ja tuli arvelleeksi: Voi miten iso vene! Saisimmekohan me sen järveen, jos oikein työntäisimme, ylpeili veneen koosta Ottokin. Toinen kehui: Saisimme... Ja vaikka olisi vielä isompi, niin saisimme. Koetetaanpas! No! oli toinen valmis ja nyt alkoi koetus. Ja miten olikaan, vene jonka telapuut olivat tervasta liukkaat livahtikin veteen kuin itsestänsä.
Hän rakasti tytärtänsä, ylpeili hänestä ja oli hyvä hänelle; mutta hänen hyvyytensä oli rajoitettu. Tyttö sai aina kaikkea mitä hän vaan itsellensä pyysi; mitä hän tahtoi taloutta, pitäjänkoulua ja köyhiä tahi muita naisen piiriin kuuluvia asioita varten, sai hän aina aivan kernaasti.
Hän ylpeili korkeasukuisesta vangistaan; kuin satasilmäinen peikko vartioi hän kaikkia hänen liikkeitään, mutta antoi samalla Reginalle kauniimmat huoneet, päästi Dorthen häntä palvelemaan ja paransi hänen ruokansa. Reginakaan ei enää käyttäytynyt niin ylpeästi ja tylysti kuin alussa, vaan hän saattoi joskus muutamalla sanalla tai pään nyökkäyksellä vastatakin Martta-rouvan kysymyksiin.
Hän oli oikein kaunis nuorukainen, neiti, korkea ja solakka vartaloltaan, ja hänen kasvonsa olivat niin iloiset ja vilkkaat; moisia silmiä en ole koskaan nähnyt, niin kauniit ja hyvät, ja taitava hän oli, hyvillä pohjatiedoilla säätynsä mukaan. Voi olla että äiti hänestä ylpeili ja halukkaasti puhui pojastaan; ihmiset nauroivat sitä, mutta minä häntä mielellään kuuntelin.
"Entäpäs", pisti nimismies väliin; "entäpäs, jos kosiminen kävisi hullusti?" "Arvoisa veli ja ritari!" huudahti Kaulio; "ettäkö minä saisin rukkaset, vai mikä oli meininkisi?" "Ja ne saat kanssa ilman mitään meininkiäkään", tokaisi jälleen maanmittari. "Vai niin, soo!" ylpeili Herpertti.
Entäs kukas lyö, jos mitä teet ... kun ei ole äitiäkään, tutki Otto. Ei kukaan. Eikö tukistakaan? Ei... Tahi jos kuka yrittäisi tukistaa, niin ei uskalla, kun minä juoksen pakoon! ylpeili Juntus. Ja aikoen kokeilla heittämällä kissan vesikorvoon, alkoi hän sitä lähestyä, pyydellen: Kis ... kis ... kis ... kis! Na-uu! vastasi kissa ystävällisesti käyristäen selkänsä ja nostaen häntänsä pystyyn.
Mutta vielä siltavoudin poistuessakin tepasteli loukkautunut kukko ammeen pohjalla ylpeän-vihaisena, kotkotti ja vihoitteli ja ylpeili uhallakin. Siltavoudin poistu jäisiksi kiekasi se näyttämishaluisena täysin voimin. Kirkkaassa, kepeässä ilmassa kantoi heleä kiekaisu uskomattoman kauas, aina sinne salojen yksinäisyyteen. Ja niin rauhoittui ilta.
Päivän Sana
Muut Etsivät