Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Mutta Ahonen, se ylioppilas, väitti ettei sotamiehen uskonto ole kristinuskoa, koska hänelle ei opeteta mitään Aaprahamista, Iisakista ja Jaakopista eikä kuningas Taavetista ja hänen suvustaan, vaan Venäjän keisarista ja häntä ympäröivistä tähtisikermistä. Se on kaldealaista tähteinpalvelusta, niin hän sanoi.
"Vai niin! ylioppilas Grip!... Hän on varmaankin matkalla kotiinsa."
Ellistä oli ylioppilas hieno jo siitäkin syystä, ettei juonut kahta kuppia. Maisteri sitä vastoin kaksi kuppia leivän kanssa! Ai, ai, mamseli! tuli tyttö ovelle sanomaan. No, mitä nyt? Niin, niin ... nyt on sulhasia. Ole sinä...! Vai ei ... nuori maisteri on tullut, ja mamselille siitä tulee sulhanen ... sulhanen... Maisteristako?... Elähän ole liian varma. No, minä olen varma.
Aino kumarsi niin hienosti, että komein kaupungin neitikin olisi siitä ylpeillyt. "Te olette siis jo tullut kotiin", sanoi ylioppilas astuen häntä vastaan. "Tunnettehan te toki vielä minut, neiti?" "Kyllähän teidät tunnen", vastasi Aino kumartaen. "Taisi varmaankin tuntua hyvältä päästä jälleen kotiin?" kysyi Erkki.
Vaan ei hän voinut siihen vastata ... pelkäsi äänensä vapisevan. Mutta hän tunsi, että ylioppilas lausui hänen sisimmät tunteensa. Vaan vaikka hän sen tunsi ja vaikka sitä ajatteli ja sen ymmärsi, kulki vieressä ja sekaantui yhteen toinenkin tunne, se, että hän oli ikäänkuin hänen syliinsä suljettu, joka hänen takanaan seisoi.
Nyt ei hän enää voisi salata ystävältään sydämmensä tunteita ja Mathildanhan teki mieli vaan iloita ja aivan mahdottomalta tuntui nyt hänelle uskoa huolensa. Mutta isä pyysi niin hartaasti häntä lähtemään ja lupasi lähettää häntä kohta noutamaan, jos hän ei siellä viihtyisi ja sitten, sitten sai ylioppilas kerran kuulla, että Aino oli taas matkustanut kaupunkiin.
Hän seisoi nojaten lapiotansa vasten, "katsokaa, herra ylioppilas, minkä tänään löysin", lisäsi hän hetken jälkeen hiljaisemmalla äänellä ylioppilaalle, ja otti taskustansa vanhan hopearahan, jonka oli löytänyt pellolta. "Kirkas ja loistava tuokin taisi ennen olla, mutta maahan senkin piti joutua." Hänen katseensa oli kummallinen, hänen näin puhuessa.
Ylioppilas istui jo rattailla. Eikö matka sovi täältä kautta vielä tänä kesänä? kysyi isä. Ehkä sopii ... en tiedä varmaan ... vaan on se hyvin mahdollista. Jos sopii, niin terve tulemaan meille! Kiitos vain! Hän kohotti lakkiaan, ja hevonen lähti liikkeelle. Jo oli pannut lakkinsa melkein päähän, kun huomasi Ellin verannan ikkunassa. Kohotti sitten vielä hänellekin. Hevonen kiskaisi juoksuun.
He kulkivat hetken vierekkäin puhumatta sanaakaan. Vihdoin kysyi Erkki: "Oletteko nykyjään kuullut mitään kaupungista, Aino neiti?" "Olen." "Ja kaikki teidän ystävänne voivat hyvin?" "Kyllä, kiitoksia!" "Se ilahduttaa minun", sanoi ylioppilas, "on aina hauska kuulla hyvää niistä, joita rakastaa."
«Minä näin itse yhden näistä palaneista onnettomista« lisäsi ylioppilas. «Hän oli vielä elossa, mutta kokonaan palohaavoja täynnä. Jos hänen puheessaan oli perää, on hän julmia töitä tehnyt. Kahdeksan vuotta ennen on hän hukuttanut lapsensa, ja paloyönä on hän verisesti kostanut houkuttelialleen kreivi G lle«. Anna oli ylioppilaan tultua astunut saliin. «Herra Jumala!
Päivän Sana
Muut Etsivät