Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Tästä päivästä minä pysyin alati laivalla, varsinkin saatuani tietää että muuan tämän rouvan vanhoista armastelijoista, eräs filosoofian ylioppilas, pelkästä mustasukkaisuudesta vainosi henkeäni.
Hän vaikeni hetkeksi ja katsahti taas Ainoon, mutta tämä loi silmänsä maahan, niin että ylioppilas ainoastaan hänen rinnastaan, joka huokui raskaasti, huomasi, että hänen sanansa olivat tunkeuneet syvälle Ainon sydämmeen.
"En muista ennen nähneeni teitä, herra", sanoi Iikka. "Monta Herran vuotta sitten, Juhannus-yönä tuolla maantien vieressä mäellä." "Silloinen kiista-kumppanini, ylioppilas?" "Niin. Niin poikamaista kuin kiistamme lienee silloin ollutkin, mutta minä en saanut sitä mielestäni haihtumaan.
Mielelläni olisin tietysti tuo uusi lakki päässä maannutkin, mutta pelkäsin että se rypistyisi. Sen vuoksi asetin sen tuolille sängyn viereen lyyrapuolen itseeni päin ja vaivuin suloisiin unelmiin. Se tietysti on ja pysyy minun salaisuutenani, mistä uneksin, mutta älykäs lukija voi kyllä sanomattakin arvata, mistä nuori, naimaton ja rahaton ylioppilas näkee unta.
"Niin, ne muut merkillisyydet, joita aioin näyttää, eivät ole hitustakaan paremmat", sanoi hän kohottaen olkapäätänsä, "niin että " "Kiitos, minä olen jo saanut näistäkin aivan kyllikseni", vastasi Mathilda, "nyt lähden kotiin. Etkös sinäkin Aino tule mukaan?" "Ei, te seuraatte minua, eikö niin?" sanoi ylioppilas kääntyen Ainoon. "En, kun Mathilda"
"Ei suinkaan maisteri vielä ole Helsinkiin menossa?" "Olen minä. Kuului olevan aasiksella työtä saatavana, niin täytyy mennä, ennenkuin muut ennättävät." "Niin maisterihan onkin medisiinari", sanoi ylioppilas. "Niinhän minä olen", myönsi Iisakki. Pikkusen äänettömyyden perästä kertoi ylioppilas kohtapuoleen hänkin aikovansa lähteä, mutta ei keskustelu ottanut sittekään oikein kulkeakseen.
Ylioppilas katseli pilkallisesti Ainoa, joka ei vastannut mitään, vaan puri huultansa, ja hän jatkoi sitten: "Niin, tiedättekö, neiti, että me elämme nykyjään kummallisella aikakaudella.
Miesmuistiin moista ei kuultukaan, Ett' ylioppilas, poika vaan, Noin uljaasti ampuisi jousellaan, Niin ylös ja päätä pahkaan: Professorit, jotka turhuuttaan Oli tuuleen kääntänyt kaapujaan, Nyt puhkui hartaina, harmissaan, Kun saivat poltetta nahkaan.
Ei, vaan hän ei voi; hänen väsynyt hevosensa on kuolemaan saakka ollut uskollinen. Ikäänkuin olisi se tiennyt vaaran suuruuden, on se viimeiset voimansa pannut; nyt ovat ne loppuneet. Hevonen kompastuu, nääntyy, kaatuu. Ylioppilaan avulla pääsi Klaus kuolleen hevosensa alta. Hän oli pudotessaan vähän tyrmistynyt, mutta nyt on hän taasen jalkeilla, ja nyt esittää hän samaa kuin ylioppilas äsken.
Silloin johtuvat aina niin elävästi mieleeni kertomukset, joita olin kirjoista lukenut. Sentähden sanoivat he kaupungissa minua liian tunteelliseksi", lisäsi hän hymyillen. "Vai niin", vastasi ylioppilas. "Siellä kaupungissa ei ollut tilaisuutta nähdä kaikkea sellaista", jatkoi Aino, "ja sitä paitsihan oli siellä niin paljon muuta ajattelemista.
Päivän Sana
Muut Etsivät