Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Mitä enemmän kippari Worse perehtyi kaupungin oloihin, sitä enemmän rupesi hän miettimään kuinka laita oikein oli Sandsgaard'issa. Sillä niinkuin ennen siellä ei ollut, perhana tiesi mitenkä siellä oikein oli laita. Että rouva Garman oli kuollut, se teki tietysti suuren eroituksen, vaan eihän se voinut olla syynä siihen, että Sandsgaard'issa yhä vieläkin oli niin kolkkoa ja ahdistavaa.
Ja kaikkien hymyilevistä kasvoista huomattiin selvästi että tiesivät mitä perhanan poikia he olivat ja kuinka maltittomasti ikävöivät päästä maalle näyttämään itseänsä ja kertomaan juttujansa. "Täällä on eräs hulivili", sanoi kippari Worse, "hän läksi merelle majapoikana; mutta me olemme tehneet hänet jungmanniksi matkalla.
Vaikkapa olisikin toivonut hänessä olevan vähän enemmän merimiehen verta. Usein hän ajatteli kuinka hyvältä olisi tuntunut jättää "Perheen toivo" pojallensa semmoisen kuin Laurits Seehus hänen olisi pitänyt olla. Romarino Worse oli todellakin mitä hän näytti olevan keikari, joka käytti hyväkseen isänsä rahoja ja sydämessään ylenkatsoi halpaa kipparia, jota hän aikanaan oli äidiltänsä oppinut.
Worse istui puoli-nukuksissaan ja katseli Saaran sormia. Silloin Saara yht'äkkiä katseli häntä suurilla mustilla silmillänsä, sanoen: "laulakaa tekin". Kippari Worse heräsi selki selväksi ja rupesi ynähtelemaän sitä myöten kuin Saara muutti sormiansa.
"Sinusta ei olisi tullut vanhaa sairasta ukkoa, ilman häntä", puhkesi Randulf puhumaan, vaan toinen näytti nyt niin uhkaavalta että Randulf otti syvän kulauksen ja yski aivan hirveästi sen jälkeen. "Ei, ei", sanoi Worse, juotuansa hänkin, "Saara on ollut minulle hyvä vaimo sekä ruumiille että sielulle, ja häneltä olen oppinut paljon, jota en tietänyt ennen." "Se oli totuuden sana, Jaakko!
He istuivat vielä kauan yhdessä keskustelemassa, mitenkä asiat asetettaisiin tulevaisuudessa; ja konsuli sanoi suoraan toivovansa ett'ei Jaakko Worse liioin sekaantuisi asioiden hoitoon, jota Worse nauroi makeasti se ei voinut hänen mieleensä juolahtaa. Soutaessaan kaupunkiin tuntui hänestä ikäänkuin hän nyt olisi aivan toinen Jaakko Worse kuin se, joka souti Sandsgaardiin.
Mutta aloittamatta mitään kertomusta pisti Laurits hui hai lasinsa ruokakaappiin ja kaptenin lasin niinikään, sysäsi luukun kiinni ja istui puutuolille oven viereen. Worse luuli pojan käyneen hulluksi; mutta ennenkuin ennätti aloittaa mitään pauhinaa, kolkutettiin ovelle ja matami Torvestad astui sisään.
"Hyvää huomenta Worse!" huusi konsuli hänelle vastaan, "hän oli juuri täällä, tuo Bremiläinen kapteni, hän ottaa kernaasti teidät mukaansa; ja koska hän on valmis lähtemään, arvelen parhaaksi että ajatte Smörvikiin tänään; meidän vaunumme tulevat teitä noutamaan kaupungista, jotta voitte lähteä ensimmäisellä sopivalla tuulella." "Kiitoksia, herra konsuli, mutta hm " "Onko tullut esteitä?"
Ei hän ollut koskaan ollut niin toimelias eikä semmoisella menestyksellä toiminut. Hän suolasi tänä vuonna kauppahuoneen yhteiseksi eduksi ja osti suunnattoman paljon silliä. Ollen hilpeä ja reipas kuin nuorukainen, toi hän vireyttä ja iloa mukanansa minne vaan tuli; ja kaikki olivat siinä yksimieliset että Jaakko Worse oli peijakkaan hauska vanha otus.
"Ehkä muistat nuo 200 tynnöriä suoloja, jotka ostit häneltä eräänä vuonna pohjoisessa Kinnissä." "No niitä en taida niinkään pian unohtaa." "Vastaa nyt pieneen, hyvin pieneen kysymykseen: pettikö hän sinua vai eikö pettänyt?" "Konnamaisesti", vastasi Worse pontevasti ja vakuutuksella. "No, näetkös!
Päivän Sana
Muut Etsivät