United States or Zimbabwe ? Vote for the TOP Country of the Week !
Nyt oli hänen mielensä kiintynyt tuohon ainoaan ajatukseen: että hän saisi nähdä Fennefos'in jälleen; hän värisi sitä ajatellessaan, melkeinpä vapisi, ja hänestä tuntui tuo kaikki kärsimättömältä. Worse katseli häntä, vaan hänen kiihtyneistä kasvoistaan vanhus ei löytänyt mitään lohdutusta; hän ummisti silmänsä ja näytti menevän tainnoksiin.
Kotona oli parasta olla; ja keväällä, kun "Perheen Toivon" piti lähteä pitkälle matkalle, Worse itse esitti että päällikkyys annettaisiin jollenkin toiselle laivurille, joka oli kauppahuoneen palveluksessa. Laurits Seehus pääsi silloin perämieheksi.
Jaakko Worse, joka oli tottunut siihen ja oli kaikilta rakastettu, istui siinä sanomattoman tyytyväisenä ja tahtoi nyykätä vaimolleen. Vaan tämä tuskin nosti silmänsä koko päivällis-aikana, ja palattuansa kotia Worsen täytyi tällä kertaa ajaa sanoi Saara miehelleen että hänestä tuntui aivan kuin olisi ollut helvetin etupihassa. "Eikö mitä, Saara, kuinka voitkaan puhua noin?
Hän nuoskeilla silmillään hymyillen lähestyi halaamaan Saaraa: "Vai niin, sinä tiedät sen paremmin kuin minä itse! Missä olet koulua käynyt ja tullut niin viisaaksi? Ken oli kolmas hä?" "Perkele", vastasi Saara ja nosti yht'äkkiä silmänsä, "itse saatana istui teidän välillänne." Kippari Worse horjahti taaksepäin. "Usko pois, hänellä on ollut hauskin päivä teistä.
"Sillä tietäkää, kapteni Worse, minä ymmärrän varsin hyvin että lähdette, päästäksenne irti kaikesta." Hän aikoi jatkaa tällä uhkaavalla tavalla, mutta kapteni hyppäsi seisalleen innoissaan ja hehkuvin kasvoin. "Ei, tiedättekö, matami Torvestad, nyt teette minulle vääryyttä, perhana vieköön anteeksi että kiroilen, mutta mitä on sanottava, se on sanottava!
Mitä Saara ajatteli, siitä ei paljoa puhuttu äidin ja kosijan välillä; matami Torvestad "tunsi tyttärensä". Ja Jaakko Worse, tuo vanha viekastelija, luuli että, kun Saara punastui hänen katseistaan eikä uskaltanut olla yksinään hänen kanssansa sekä kieltäytyi ottamasta hänen lahjojansa, se muka oli ynseäin tyttöjen tapa, josta hän oli laulanut ja jommoista oli nähnyt tarpeeksi sekä Itä- että Välimerellä.
"Piru vieköön sanoi Jaakko Worse, olethan nyt täysikasvuinen, poika; ethän voi jäädä asumaan tuon vanhan tekopyhän postillan luokse." Mutta huomattuaan irvistyksiä soutomiesten kasvoissa, ymmärsi hän yskän ja huusi: "Ahaa, saakelin poika! Vai tyttöjenkö tähden sinä tahdot matami Torvestad'in luo! ole sinä varoillasi; tiedäthän että minä sitäkin jaalaa komennan."
Sentähden hän kohta lähetti kapteni Worsea hakemaan kun neidit Birgitte ja Mette kertoivat toinen toisensa suuhun, että Jaakko Worse nai pyhän matami Torvestad'in tyttären. Worsen tultua, konsuli suurella innolla rupesi puhumaan eräästä laivasta, josta oli lukenut että se oli myytävänä Bremenissä.
Tietysti oli hyvä kummallekin että kiusaus saatettiin pois heidän tieltänsä mutta kuitenkin! kuitenkin Jo kello seitsemän aikana oli Jaakko Worse lähtenyt pois klubista; siellä ei ollut olemista. Kaikki oli mennyt takalukkoon, ei mitään ollut käynyt hänen toivonsa mukaan siitä asti kuin maalle astui.
Kääntyessään sinnepäin, "Perheen Toivo", tuo hyvä laiva, näytti hyvin menestyvän kodikkaassa vanhassa satamassa. Mutta kippari Worse vilkkui perämiehelle: "Tuhat tulimmaista, kyllä se tietää missä ollaan, päästyämme niemen ohitse". Sillä "Perheen Toivo" ei ollut muitten laivain laatuinen.