Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. lokakuuta 2025
Saattajana tahi johtajana oli heillä Tuiweroisen Tiitus, lyhyt, mustanwihakka miehen paaru. Hän oli naimaikäänsä katsoen mennyt jo yli onnensa, mutta siitä huoli Tiitus wiisi. Hän tahtoi waan olla siellä, missä muutkin nuoret oliwat, eikä yksiäkään kysyjäisiä, kuulijaisia ja häitä ollut, joissa Tiitus poika ei olisi ollut parhaana miehenä, eikäpä mitään muutakaan, joka waan oli jotakin uutta.
Wiisi Laulun Laitosta J. J da 1844. N:o 3. Hengen Herätyksiä. Jak. Juteini. Wiipurissa, 1844. Huokaus. Katumus-wirsi. Murhe ja lohdutus. Sairaan wirsi. Kuolemattomuus. N:o 4 Jak. Juteinin Pieniä Piirroksia. Wiipurissa. 1844. Kirkolle. Saarna-tölkille. Alttarille. Hauta Piirroksia. N:o 5. Wakaifia Wärsyn Päitä Jak. Juteinilda. Wiipurissa. 1844. N:o 6. Leikillisiä Wärsyn Päitä Jak.
Perhe ei ollutkaan aiwan pieni talossa, sillä wanhuksilla oli elossa wiisi lasta, joista kolme poikaa ja kaksi tytärtä. Wanhin edellisistä, Pentti, oli Rönkkölän Inkaa hiukan wanhempi. Jo aikaisin oli Pentissä hawaittu tawaton nero, uljuus ja rohkeus. Hän oli kookas ja täyteläinen kaswannoltaan ja jo kuusitoistawuotiaana täyden miehen mittainen.
"Niistä minä huolin wiisi, sillä tiedänpä, että heidän asiansa on wäärä ja oikean asian ei tarwitse wäärän tieltä wäistyä. Kuinka sinä, ystäwäiseni, nyt noin puhut ja asian alussa ollessa olit sen innokas puolustaja, jopa niin innokas, että woit minuakin ohjata ja rohkaista", sanoi Heikki puoli=ihmeissään.
Ei mitään eroitusta ja rajoitusta; kaikki oliwat weljiä ja sisaria. Ei mitään surua ja murhetta, ja tulewaisuus siitäpä huolimme wiisi, sillä semmoista ajatusta ei juohtunut mieleemmekään. Kalle ja minä temmattiin kuitenkin äkisti pois tuosta wallattomasta ja murheettomasta lapsimaailmasta.
Koetimme kehottaa häntä, että hän tulisi ottamaan waunussa olewat tawaransa, mutta niistä huoli hän wiisi, möykkäsi ja teuhasi waan. Morsian pillahti katkeraan itkuun ja hänkin tahtoi syöksyä waunusta alas. Luulimme hänen taittawan niskansa ja tarjosimme hänelle apua, mutta sitä ei hän joutanut odottamaan. Ihme kumma! ei hän edes kaatunutkaan maahan pudotessaan.
"Hiton laillako sinä tänne pääsit?" kysyi suntio tuimasti. "Pääsinpä minä waan." "Owestako?" "Teidän owistanne minä wiisi", sanoi Tiitus ja wärisi niin että hampaat suussa kalisiwat, sillä hänellä ei ollut nyt minkäänlaista päällyswaatetta. "Oletko sinä kala wai lintu?" "Wähän molempia ja ihmistä wähän lisäksi." Tiitukselta ei saatu selwää, mutta Sydänmaan Jussi kertoi koko jutun.
Rengin oli ollut määrä tuoda maanmittarin apulainenkin samassa kyydissä, mutta hänestäpä huoli kauppias wiisi, sillä häntä huwitti aina konnamaiset puttoset ja kepposet, ja semmoisen katsoi hän nyt hywäksi tehdä maanmittarin apulaiselle. Sentähden ajaa wiiletti hän yksinään aika wauhtia Kämälään. Isäntä sieppasi hatun käteensä ja syöksyi awopäin pihalle kauppiasta wastaanottamaan.
"Puhukaasta, Fabiani, ranskaa, niin minä annan wiisi penniä!" sanoi eräs poika, juurikun minä olin itsekseni salaa tarkastamassa ukkoa. Tämä puhui nyt pitkän rämpsyn wierasta kieltä ja waikk'en ole mikään kielitaituri, olin kuitenkin huomaawinani, että se todellakin oli waadittua kieltä. "No, Saksan kieltä nyt, niin minäkin annan wiisi penniä!" sanoi toinen poika.
Hän oli lihawanlainen, lyhyenläntä tytön tyllerö, punainen ja mehewä kuin täysin kypsynyt mansikka ja semmoinen lärppä, ettei juuri monta semmoista elämässään tapaa. Sanojensa säännöllisyydestä huoli hän wiisi, mutta tulla niitä waan piti niinkuin turkin hihasta.
Päivän Sana
Muut Etsivät