Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. toukokuuta 2025
Nykyaikainen säätyläisnaisien ja neitien puku ei näytä heidän säädylleenkään juuri miellyttäwältä, mutta kun nuo talonpoikaiset tytöt pukiwat päällensä kaikki rynttynsä ja hetaleensa ja kun he wiimeiseksi pistiwät päähänsä tuon korkean ja höyhennetyn törelön, näyttiwät he kaikelta muulta kuin ihmiseltä, ehkä parhaiten apinalta. Mutta nyt he luuliwat wasta olewansa täysin siwistyneitä.
Tekö hänet löysitte?" "Minä." "Oliko hänellä hewosta?" "E ei ... mitäs semmoisella..." "Minkälaisella?" "Niin nuorella ... sikiö wielä." "Warmaan uumertui hän noita luodewesiä kahlatessaan?" "Aiwan niin." "Kuinka hän oli...? Mitenkä te hänet tapasitte? "Hän oli wiimeiseksi kahlannut ison luoweden yli, jossa oli wettä hänen wyötäriinsä saakka.
"Eihän se sowi, että niin tyhjinkäsin lähteä; mitäs sitten kotiin tultuanne antaisitte emännällenne ja lapsillenne? Tuossa on emännälle huiwi ja karttuunia ja tässä lapsille makeisia. Tässä on itsellenne matka=ewästä, jos taipaleella kowin kylmä sattuisi tulemaan", sanoi hän wiimeiseksi, pistäen samassa täysinäisen paperiin käärityn pullon Heikin käteen. Sitten antoi hän wielä Heikille ryypyn.
Sillaikaa kun Martti pappi oli kirkossa, Riitta hääri päiwällisruokaa ja wälistä puuhasi koristuksia saliin. Lattia tuli nuorilla lehdillä peitetyksi, kukkaisseppeleitä hankittiin seinille ja jakut, mihin morsiusparin oli wihittäissä langettawa polwilleen, koristettiin nuorilla kukkasilla. Siniwuokkoja oli tuotu morsiamen pään koristusta warten, ja puolen päiwän ajaksi oli kaikki wihdoin walmistettu, paitsi morsiamen pukeminen, jonka äiti oli jättänyt wiimeiseksi työksensä. Anna oli koko aamupuolen käwellyt kuin unessa, hän oli ääneti katsellut wuoroin ruo'an laitosta, wuoroin koristustyötä huoneissa, ja kun äiti toisinaan kysyi: "onko tuo sinusta kaunista?" hän aina wastasi "niin, niin, se on kaunista." Tohtori taas, hän oli pistäinnyt kirkkoon, eräässä nurkassa kuulemaan saarnastuolista läheisen onnensa julistamista ja wiipyi siellä koko aamupuolen. Wihdoin alkoi hetki lähestyä, jolloin wihkiäiswarustukset piti olla walmisna. Ei ollut enää jäljellä kuin morsiamen pukeminen.
"No, jos ei muuta, niin pantaisiin edes mureneen päälle", selitti nimismies. "Sepä ei olisi hulluimpaa näin kylmän sateen perästä", sanoi Rommander. "Wai mitä muut weljet sanomat?" lisäsi hän sitten. "Eihän hywä pahaa tee! minä suostun", myönsi Lewenius. "Saman sanoo 'Jortteli'", sanoi Rommander. "Samoin minäkin", ehätti wiimeiseksi Longman sanomaan. No niin.
Mutta sepä ei onnistunutkaan, sillä suntion tarkka silmä keksi hänet kuitenkin. Ei Tiitus näyttänyt nytkään surewan tuota kowaa onneansa, menihän waan taaemmaksi seisomaan ja nauraa mutristeli. Kun suntio oli saanut kaikki laskettawansa lasketuksi tuli hän itse wiimeiseksi, paiskasi owen kiinni ja wäänsi lukkoon. Suurella jyrinällä kawuttiin nyt ylös. Ken ensin ennätti, mies se.
"Muista, rakkaani, ettet petä koskaan weljiäsi etkä isänmaatasi! Petturi ansaitsee ja kantaa ikuisen häpeän", sanoi Liisa Heikille itkunsa seasta wiimeiseksi sanakseen. "Jumala olkoon koko Suomen sotajoukon ja sinun turwanasi!" huusi Liisan äiti wielä Heikin jälkeenkin, wapisewalla äänellänsä.
"Ei ukkonen näin myöhäiseen wuoden=aikaan noin hirweästi jyrise", muistutti kirkkoherra. "Se ei woinut olla mikään muu kuin maanjäristys", arweli muuan. "No mikä Jumalan tähden se nyt oli?" sanoi isäntäkin, joka wiimeiseksi oli toipunut hämmästyksestään. Samassa töytäsi renki Matti huoneeseen hywin hätäytyneen näköisenä.
Mutta tällä kerralla oli hän erinomaisen lempeä arwostelussaan: paljasta kiitosta waan siinä oli sekä esitystawan että kielen ja mahtipontisen kuwauskywyn puolesta. Wiimeiseksi lausui hän: "suuri kirjailija on ilmestynyt meidän sekaamme." Otin sanomalehden mukaani, ja lähdin sen kanssa sairastawan ja puutosta kärsiwän kirjailijan tykö. Hän näytti nyt, kuten ennenkin, ilahtuwan minun tulostani.
Päivän Sana
Muut Etsivät