Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Isäsi käski sinulle sanoa että ainoastaan siinä tapauksessa saat astua hänen eteensä että olet järjelliseksi rupeeva, muuten saat jäädä läävään karja-piikojen kanssa huoneesen et saa tulla, jos et tee mitä hän vaatii, sen hän on vannonut! Sitä parempi! sanoi Wappu, joka hengitti vapaammin, ja poika katseli häntä kummastellen.
Hän kuuli ainoastaan puoleksi, mitä Jooseppi kertoi, hänen korvissaan suhisi eikä hän voinut muuta ajatella kuin: Jos hän taas katsahtaisi ylös! Hän ei tietänyt toivoiko hän sitä vai pelkäsikö? Kun se vielä kerran tapahtui kertomuksen aikana, loi Wappu äkkiä silmänsä alas, ikäänkuin häntä olisi havaittu jossakin pahassa työssä. Oliko paha että hän noin oli Jooseppia katsellut? Varmaankin.
Nyt hän ei enää tahdo mitään tekemistä teidän kanssanne, eikä mene enää takaukseen, vaikka koko Sölden kuolisi nälkään. Hän meni sen puun juurelle, jossa Wappu istui kuin kuumehourauksissa, ja veti häntä hameesta, sanoen: Tule alas sinä! Täällä ei tule mitään päivällistä. Minulta ei kukaan Söldeniläinen saa kreuzeriäkään nähdä!
Se rasitti häntä niin koko ajan että hän ei voinut syödä juuri mitään ja yökaudet kuulin hänen itkevän, sitten tuli hän yhä heikommaksi kunnes kuoli. Vanha vaimo avasi nyt oven huoneesen, johonka Wappu tullessansa oli tirkistänyt sisään. Koko joukko puoleksi uupuneita kärpäsiä lensi suhisten ylös.
Nyt Jooseppi nosti Wapun syliinsä, pani hänen päänsä rintaansa vasten, silitti hänen hiuksiansa ja suuteli häntä lämpimästi, innollisesti. Ja minä lemmin sinua! huusi hän niin että kaiku riemulla siihen vastasi autioilta kallioilta. Ja siinä seisoi Wappu, epäillen että oli kuullut oikein, äänetöinnä, onnesta melkein masentuneena.
Annemiedel oli juuri kaatanut liemen puu-vatiin ja pakoitti Wappua syömään siitä. No niin, sanoi hän sill'aikaa kun Wappu söi, Bincentz on oikein ymmärtänyt mielyttää isääsi ja nyt hän tuntee vanhusta perinpohjin. Kesästä alkaen on Stromminger'in jalka kipeä, eikä hän enää voi kulkea ympäri niin, kuin ennen.
Wappu kätki kasvonsa käsihin vaan vielä ei sanaakaan tullut hänen huuliensa yli. Tule tupaan, sanoi serkku hyväntahtoisesti. Minä en ole voinut mennä sinne sitten kun hän kannettiin pois. Minä olin aina niin yksinäni, senpä tähden tulinkin niin iloiseksi kun serkkuni tuli ja sanoi että hän nyt jäisi luokseni. Vaan pian kyllä huomasin ett'ei hän tulisi paljo vanhemmaksi häpeätään.
Jumala teitä suojelkoon kirkkoherra, sanoi Wappu hiljaa, minä kiitän teitä kaikesta! Etkö tahdo tulla sisään lopettamaan aamiaista? kysyi hän. En, en jätä koskaan tuota lintua yksinänsä täytyyhän minun kuitenkin lähteä pois, mitä minä odottaisin?
Ja epätoivon voimalla Wappu pani käsivartensa yhden neidon vartalon ympäri ja löi painia hänen kanssansa, ja katso, silloin tuo hoikka vartalo taittui Wapun käsissä ja hänellä oli siinä vaan sulavaa lunta.
Nyt Wappu oli ymmärtänyt ja vastasi vilkkaasti: Niin, niin ennemmin tuommoinen pyhimyksen kuva! No katso! Kovat kädet ovat hakanneet sinua ryhmy-sauvaksi, mutta Jumalan käsi voi sinusta tehdä pyhimyksen kuvan jos teet niin kuin olen sinulle neuvonut. Wappu katseli pappia suurilla hämmästyneillä silmillä, hänestä tuntui niin oudolle hän oli iloinen ja kuitenkin oli hän itkeä.