Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. kesäkuuta 2025
Johannes sen todistakoon! suinkaan tee siksi, että jollekulle tahtoisin pahaa tehdä, vaan ainoasti siksi, että tahtoisin sivaltaa miekallani niinkuin William Wallace sivalteli." Tämän sanoi hän äänellä, joka niin totista katumusta ilmoitti, että Katri vaan töintuskin voi olla hymyilemättä.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, ja uljuus meissä hohti; mut vieras kulta lannisti maan, rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks sain nähdä päivät nää, kun maan he möi ja osti! Jos kuollut ma oisin, harmaapää, kun Bruce ja Wallace kosti! Mut uhkapäin mä huudan näin, ja ken sit' eittää tohti : maan petos löi ja kultaan möi, rutiruojat ne maatamme johti! JOS MIK
Kokeneena ammattimiehenä Wallace osasi voittaa Venäjän yleisen mielipiteen sopimusajatuksen puolelle. Hän vahvisti Venäjän edistysmielisten yhteiskunta-ainesten vallitsevaa mielipidettä, että Saksa oli itsevaltiuden ja taantumuksen tyyssija, Englanti sitävastoin kansanvaltaisen vapauden, sivistyksen ja edistyksen maa.
Mainio isänmaan-ystävä William Wallace, kun hän taas oli asevoimalla karkoittanut englantilaiset valloittajat vähäksi aikaa ulos maasta, kuuluu kerta lähteneen matkalle Franskaan, vieden kanssansa vähäisen joukon luotettavia ystäviä.
Jäi Englannin miekka pilkaks vaan, Ja uljuus meissä hohti; Mut vieras kulta lannisti maan Rutiruojat ne maatamme johti! Oi, miks tän päivän nähdä sain, Kun maan he möi ja osti! Ois harmaa pääni vaipunut vain, Kun Bruce ja Wallace kosti! Mut rohkein päin mä huudan näin Ja ken sit' eittää tohti : Maan petos löi ja kultaan möi Rutiruojat ne maatamme johti!
Oletpas sinä, ajattele se, vielä Fawdyon'iakin järjettömämpi; sillä Wallace oli tuittupäissään häneltä pään poikki sivaltanut; ja minä puolestani kernaasti pistäisin kätesi paikalleen jälleen, jos se olisi mahdollista.
Mitä hän minulle puhui, sen jo osaksi ennalta tiesin; sillä usein olin huomannut Conachar'in olevan kärkkäämmän sanasotaan kuin käsikahakkaan. Mutta tuota, kaikkea voimaa masentavaa sydämen-heikkoutta, jota ei häpeä eikä pakko saa voitetuksi, en minä, vaikken suinkaan ole mikään William Wallace, voi käsittää.
Wallace hymyili uhkamielisesti, kuullessaan kuinka kapteeni, epätoivo katsannossaan, kyynelet silmissään, valitteli, että heidän nyt ilman epäilemättä piti joutua Punaisen Rosvon kynsiin; sen nimen oli de Longueville saanut siitä, kun hänen mastossaan tavallisesti, niin kuin nytkin, punainen lippu liehui. "Kyllä minä vapautan Kanaalisalmen siitä rosvosta", vastasi Wallace.
He kaatuivat kannelle sylikkäin, mutta Franskalainen jäi alle, ja Wallace, tarttuen sormillaan hänen rautakaulukseensa, pinnisti sitä niin kokoon, vaikka se oli hienoimmasta teräksestä tehty, että veret purskahtivat rosvon silmistä, sieraimista sekä suusta, ja että de Longueville ainoasti kädenviittauksilla voi pyytää armoa.
»Ja ruma, vuorelaiskuvatus sinä olitkin hovipoikana, Ludvig», sanoi vanha päällikkö; »parta niinkuin leipurin luuta, ja selkä niinkuin Wallace Wight ukolla.» »Pelkäänpä», sanoi Qventin, silmät maahan luotuina, »etten enää kauan kanna jousimiehen arvonimeä sillä aikomukseni on luopua henkivartijakomppaniasta.» Le Balafré hämmästyi aivan mykäksi, ja Crawford ukon kasvoille lensi mielipahan pilvi.
Päivän Sana
Muut Etsivät