Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 6. marraskuuta 2025
Silloin halusi Jeanne tietää enemmän ja nousi istumaan vuoteessaan: Kuule, sanoi hän, kerro minulle, kultaseni, kaikki, koko elämäsi! Tahtoisin tänään niin mielelläni kuulla.
Mutta että hän antoi rosvoille sijaa, se tiettiin, siitä häntä moitittiin, se meni jo yli sen rajan, minkä yli ei koskaan millään tekosyyllä voinut viedä »siivon miehen» nimeä. Oli aikainen aamu. Karin Vennu venyi vielä vuoteessaan. Ruskea paksu tukka oli pörrössä kuin rohdinkuontalo. Sängyn esiripun oli vetänyt pois edestä päänsä taakse, punaiset terveet posket olivat lattialle päin.
Eilinen kiusaus näytti nyt hänestä olleen samaa kuin liian kauvan nukkuneen ihmisen halu virua vielä vähän aikaa lämpimässä vuoteessaan, vaikka tämä ihminen tietääkin että jo on aika nousta häntä odottavaan tärkeään ja iloiseen toimeen. Tänä viimeisenä Pietarissa olonsa päivinä Nehljudof jo aamulla läksi Vasilinsaarelle Shustovan luona käymään. Shustova asui toisessa kerroksessa.
Tänään oli Denis lähtenyt Chantebledistä kello seitsemän valloittaakseen Blaisen vuoteessaan, kuten hän sanoi; hän oli siis myöskin tavattavana Janvillessä. Janvillen suuri kansanjuhla sattui juuri täksi sunnuntaiksi, toukokuun toiseksi päiväksi. Suuri tori rautatienaseman edustalla oli täynnä puuhevosia, karuselleja, markkinakojuja ja ampumaratoja.
He päästivät toisensa äkkiä ja seisoivat molemmat kuin kivettyneinä. "Mitä se on?" kuiskasi Eugen, "mitä on tapahtunut?" Ja muistamatta enää Juliaa syöksyi hän sisään. Kun hän tuli lastenkamariin, istui pikku Mai vuoteessaan vavisten ja nyyhkyttäen, ja hänen vieressään seisoi rouva Bergenstierna koettaen rauhoittaa häntä.
Erään raajarikko raukan, pojan, joka ei saata seisoa eikä kävellä vastasivat tytöt. Hän näytti niin kiltiltä, tuo pieni vaivainen, siellä kun hän istui huonossa vuoteessaan. Hänellä on ainoastaan toinen käsi, ja jalat ovat melkein aivan hervottomat. Me puhuimme vähän aikaa hänen äitinsä kanssa, mutta mitään maitoa emme voineet saada, ja siellä näytti kovin köyhältä.
Nyt herras vuoteessaan sua muistelee, Ja mua; huokaa, ottaa hansikkaani Ja siihen hellät muistomuiskut painaa, Kuin minä sinuun. Ei, sit' älä vie! Ken ottaa sen, se ottaa sydämmeni. DIOMEDES. Sydämmes sain jo, tämä seuraa myötä. TROILUS. Lupasin olla tyyni. CRESSIDA. Ei, Diomedes, tuota sin' et saa; Jotakin muuta annan. DIOMEDES. Tahdon tuon. Se kenen oli? CRESSIDA. Sitä älä kysy.
Kotvan ajan perästä ei nähty saarella muuta elävätä kuin Leenaa, joka yhä vielä nukkui, ja Lankoa koiraa , joka Matin veneen sijalla makasi. Seuraavana aamuna heräsi Leena omassa vuoteessaan, kun aamun ensi säteet koittivat. Hänellä oli himeä muisto eilisestä tapauksesta, ja tämä muisto yhä selveni, kuta enemmän hän sitä mietti. Hän nousi vihdoin istualle; hänen päänsä oli raskas.
Signe varmuuden vuoksi käynyt viereisessä huoneessa tullakseen siitä täysin vakuutetuksi ja Irene noussut silmät suurina istumaan vuoteessaan. »Ei palannut? Mitä tämä merkitsee? Hän olisi jo aikoja sitten ehtinyt apteekista.» »Ei tiedä näin yöllä», Signe siihen varovasti sanonut. »On täytynyt ehkä odottaa.» »Odottaa? Mitä odottaa? Hänhän on ollut jo tunnin tuolla matkalla.»
Hän kesti sen niinkuin aukeava kukka, joka sekin kestää kaiken valon ja kutsuu sitä yhä vain lisää luokseen katsomaan ja ihailemaan ja joka voi voitollisesti kilpailla hehkuvimman keskipäivänkin kanssa niinkuin hyvin nukkunut lapsi herätessään ja noustessaan visertämään vuoteessaan, silmät suurina ja tuoreina, suu hymyssä ja ihossa terve tuoksu. Jotakin siitä kaikesta on hänessä.
Päivän Sana
Muut Etsivät