Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. kesäkuuta 2025
Miksi hän ei ollut kaikkea tätä huomannut, kun hän pari kertaa lyhyellä kihlausajallaan oli ollut päivällisillä Bengtin luona? Mutta sitä varten ei ole silmää, kun elää toivojen ja rakkauden unelmamaassa... Sekä ruumiiltaan että sielultaan väsyneenä meni hän makuusuojaan, riisuutui nopeasti ja nukkui heti vuoteeseen päästyään.
Oliko siitä pitkä aika vaiko äskettäin? Sitä hän ei tietänyt, ja tuo ajatus kiusasi, hermostutti häntä. Hän nousi hiljakseen katsellakseen lähemmältä tuota nukkuvaa ja hiipi varpaisillaan hänen luo. Se oli sama nainen, joka oli auttanut häntä hautausmaalla ja sitten pannut hänet vuoteeseen. Sen hän muisti nyt hämärästi. Mutta oliko hän nähnyt hänet vielä muualla, toiseen aikaan elämässään?
Henrik aikoi ajaa takasin hotelliin, mutta tunsi olevansa niin sairas, että mahdollisesti pitäisi jäädä vuoteeseen muutamiksi päiviksi, ja hotelli sentähden pelotti. Hän päätti käydä ensin ainakin kysymässä oliko merikadun kortteeri vielä vapaa, että jos huomenna ei jaksaisi enää hakea uusia, niin voisi hätätilassa vaikka nyt sitten asettuakin sinne.
Varovasti ja lempeästi nosti hän hänet sohvalta, kietoi käsivartensa hänen ympärilleen, kantoi hänet makuusuojaan ja auttoi hänet vuoteeseen. Aina ennen oli Bengtiä harmittanut, että Ester niin vastenmielisesti antoi palvelijain auttaa itseään, nyt hän ymmärsi hänet eikä päästänyt ketään sisään, hän vei hänelle itse teen ja hoiti ja holhosi häntä huolellisesti kuin äiti.
"Piispa kuuluu olevan Matti Rungenius." "Olkoon vaikka Rumpukenius minä vaikenen kuin muuri. Juuri kuin kivinen muuri on tästä lähtien tämä suurikorvainen Matin pää". Sen sanottuaan hieroi ruumistaan ikäänkuin päästäkseen syvempään vuoteeseen ettei kuuluisi muitten puheet. Tätä esimerkkiä seuraten toisetkin pojat alkoivat asetella mikä mihinkin niinkuin nukkuakseen.
Mutta kun saimme hänet sisään ja vuoteeseen, tärisi hänen koko ruumiinsa juuri näin! Ja sitten hän oli kuumeessa koko yön. Ja nyt hän makaa ihan liikkumatta. Kunpa vain ei kuolisi! Adelsvärd pyysi saada katsoa pikku Mariaa. Vanhukset puhelivat keskenään hiljaa ja vilkuivat hieman epäluuloisesti vieraaseen. Minä ymmärrän malariaa jonkun verran sanoi Adelsvärd.
Hän tunsi, että he kantoivat hänet pois, panivat hänet vuoteeseen ja hieroivat häntä kuumilla liinoilla; sitten ei hän muistanut enää mitään ja menetti tajuntansa kokonaan. Hänet valtasi painajainen. Lieneekö se ollut painajainen? Hän oli makaavinaan huoneessaan. Oli valoisa päivä, mutta hän ei voinut nousta ylös. Miksi, sitä hän ei tietänyt.
"Vie hänet sänkyyn, Eugen", sanoi Dora, "minä herätän Marin, että saamme hänelle kuumaa vettä." Eugen otti pikku tytön syliinsä, kantoi hänet lastenkamariin ja asetti varovasti vuoteeseen. Vähän ajan perästä toi Mari kuumaa vettä; Dora antoi Main juoda sitä ja pani sitten kylmiä kääreitä hänen kaulaansa. Eugen seisoi vieressä ja katseli Maita.
Hän palasi huoneeseensa ja penkoi vuoteestaan kaikki höyhenpatjat ja tyynyt, joita ilman hän katsoi voivansa tulla toimeen. Nämä hän otti syliinsä ja kantoi Reginan vuoteeseen, laitteli ne kuntoon ja levitti karvaloimen huolellisesti niiden peitteeksi, niin että patjojen joka nipukka peittyi sen verhoon.
Adelsvärd pani viileän juoman pöydälle ja asettui avoimen ikkunan ääreen, mistä valui huoneeseen aurinkoa ja kukkastuoksua. Hän silmäili pikku vuoteeseen päin. Hänen lävitseen ryntäsi tulva ajatuksia.
Päivän Sana
Muut Etsivät