Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. marraskuuta 2025
Paroni K:n ja hänen rouvansa kesken riehui melkein ainainen myrsky. Heidän välillään näkyi vallitsevan vuorotellen palavin rakkaus ja väkevin viha, joka toisinaan paronittaren olennossa ilmaantui ylpeänä ylenkatseena, vaan hänen miehessään hillitsemättömänä kiukkuna ja raivona.
Hän katseli vuorotellen kenkiänsä ja taivasta ja sitten tupaan Arnen jälkeen, eikö hän jo tulisi. Mutta Arne ei kiirettä pitänyt. Kari laittoi voileipiä; muutamia sai hän syödä ja muutamia pani hän laukkuun; sillä Arne ei ollut se, joka ruo'atta lähti semmoiselle narriretkelle kuin tänään. Mr.
Hän puhutteli vuorotellen naapureitansa, ja Selman täytyi kääntää kasvonsa niin, että Alberti näki häntä ja ihastui vielä enemmin. Selman ääni, ehkä oli harva-sanainen, kaikkui huuliltansa hellästi, mutta pidetettynä ja mitattuna.
Huoneissa vallitsi syvä hiljaisuus, mutta sitä seurasi räiske, joka tuosta muuten niin pelottomasta Chingachgookista, hänen samassa ovea lähestyessään, tuntui jokseenkin salaiselta. Päällikkö kuunteli. Mutta samassa kuului kova intialaiskiljunta, jota seurasi Hurryn kiroileminen, ja sitten kuului siltä, kun vuorotellen olisi ankarasti painia lyöty. Chingachgook ei tiennyt mistä alottaa.
Miehistö sai kuitenkin vuorotellen käydä niissä paikoissa, mihin kaupungin naiset olivat valmistaneet heille aterian teurastetuista elukoistaan ja mitä muuta oli saatu kokoon haalituksi. Valitettavasti oli vielä useita lehmiä kadoksissa, mutta mitä sille voi. Tasan jaettiin mikäli vaan riitti.
Aina 10:teen päivään asti ei ole muuta mainittavaa kun että oli äksiisiä ja vartiapalvelusta tehtiin vuorotellen kuormastolla, sotalipulla ja rahakirstulla. Ruokana oli nisuleipä ja riisiryyni, velli voin kanssa y.m.s.
Kaikki menivät sitte vuorotellen tervehtimään pientä raajarikkoa, joka ei ensinkään ollut ujo, vaan vastasi iloisesti ja viisaasti heidän kysymyksiinsä. Hän oli kymmenen vuoden vanha, vaikka tuskin olisi luullut hänen täyttäneen kahdeksan, niin kuihtunut ja laiha oli hänen raihnas ruumiinsa.
Sen karvan loiste oli niin ihmeellisistä vivahduksista kokoonpantu, että oli mahdotonta määrätä sen väriä; sen kaulan-ympärystä hohti valkeampana kuin lumi, sen rinta oli vihreämpi kuin apilanlehti, toinen sivu purppuranpunainen, toinen safraninkeltainen, sen vatsa oli sininen kuin lasurikivi, sen selkä ruusuinen; mutta kun katseli sitä kauemmin, alkoivat kaikki nämä värit tanssia silmissä kareillen vuorotellen valkeina, vihreinä, keltaisina, sinisinä, purppuraisina, tummina ja kirkkaina.
Jo hyvissä ajoin helluntaipäivän aamuna, 26 päivänä toukokuuta, olimme valmiit lähtemään jalkapatikkamatkallemme; mukaamme otimme me hiukan rahapenniä ostaaksemme matkan varrella maitoa ja kahvia sekä voileipärepun, jota vuorotellen kannoimme. Suuntasimme kulkumme länteenpäin Melalahden, Munkkiniemen ja Talin kautta Albergaan. Oli ihana kesäpäivä, jolloin tuntuu kuin luontokin pyhää viettäisi.
Kotia tultuaan täten vietettyjen hetkien perästä oli Niilo herran mahdoton ryhtyä mihinkään muuhun työhön kuin ajattelemiseen. Niin Lauran kuin Ainankin luomat kuvat vaihtelivat hänen edessään vuorotellen.
Päivän Sana
Muut Etsivät