United States or Liechtenstein ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kun hän illalla meni levolle ja ummisti silmänsä, näki hän hurmautuneena pari raitista, verevää huulta lähestyvän omia huuliansa hän, jok'ei eläessään maistanut ainoatakaan suudelmaa äidiltänsä. Reginan äiti oli jo 28 vuoden vanha, kun hän joutui naimisiin erään torpparin kanssa.
Nyt saamme nähdä, mitä Tiinalla on sisällä, sillä katsos, tämä on Tiina, minun vaimoni, ja tuo on Sakari, hänellä on isänsä nimi ... pyyhi pois hiukset silmiltä, Sakari, ja suutele tätin kättä ... ja tuon nimi on Tiina, joka on kuuden vuoden vanha, ja tuossa Klaara neljän ... no niin, täällä on Jumalan siunaus lapsista."
Niin päättyi illan hiljaisessa rauhassa onnellisesti tämän päivän ja koko myrskyisen vuoden kaikki kovat kohtalot.
He olivat ani harvoin koko tällä ajalla tavanneet toisiansa, eikä vielä kertaakaan silmästä silmään kahden kesken. Hinkkikö vältti häntä vai hän Hinkkiä, siitä ei kapteeni ollut itsekään selvillä. Ensi kerran he näin tapasivat toisensa vasta monen vuoden kuluttua Hinkin palaamisesta meriltä.
Hauskassa runossa »Runo-niekoille elli Runolaisille Suomessa», jonka Juteini oli kirjottanut nähtävästi jo vuoden 1810 vaiheilla, vaikka se vasta edellämainitsemaamme vihkoon »Waikutuksia» painettiin, hän valittaa, että »nälkä sotii Suomen maassa vasten lahjaa Wäinämöisen. Onneta on Runolainen nähty täällä taistelewan kanssa puutosten pahinden,» kun sen sijaan
Peltonsa ovat tulleet laajemmiksi ja siinä aaltoelee sakea ruisvilja. Nurmella heidän vieressään kellii kaksi pienokaista, Kasper nyt neljän, ja Maiju, kahden vuoden vanha. Kartanon ympärillä käet kukkua helkyttelee, lammissa uiskentelee vesilintuja poikinensa, Jumalan aurinko paistaa lämpimästi Mikon ja Katrin päälle, rakkaus ja tytyväisyys asuu heidän rinnassansa. He ovat onnellisia!
Tarttuu häneen, tiedätkö, niin kovakätisesti, repii ja runtoo ei kätevyyden alkuakaan! oikein olen peloissani, kun hänen pitää koskea poikaan.» »Sitten hän saa lähteä, annamme hänelle puolen vuoden palkan ja hankimme heti toisen.» »Ei toki, hän koettaa kuitenkin parastaan ja sitäpaitsi hän pitää pojasta.
Vaimoakin ylistettiin käteväksi. Niillä oli vuoden vanha lapsi myös. Mies oli sahassa ajo-työssä.
Epätoivo muuttui suruksi, suru vienontui, vieno suru muuttui kärsivällisyydeksi ja tämä vaihtui jälleen uudistuvaan elämänhaluun. Eräänä aamuna huomasin, että olinkin ylipäänsä hyvin kadehdittavassa asemassa: kahdenkymmenkolmen vuoden vanha, kaunis, rikas, ylhäinen, pienen soman pojan äiti, lemmekkään perheen jäsen eikös siinä kaikessa vielä ollut syytä iloitsemaan elämässä.
Sinä olet sen varastanut vääpeliltä; olethan?" "En, minä sen löysin maan tieltä," vastasi vaihdokas, vaan epäillen pudisti Risto päätänsä. Senlaista oli sitten vaihdokkaan elämä parin vuoden ajan. Ylenkatsetta sai hän osakseen kylässä, huonoa kohtelua kotona. Varsinkin näkyi Risto luulevan itsellään olevan vastaansanomattoman oikeuden kiusata vaihdokasta.