Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. marraskuuta 2025
Ja vielä olisi minulla yksi pyyntö sinulle, sanoi Nehljudof vastaamatta hänelle. Hyvin kauvan sitten minä tunsin erään tytön opettajattaren hän on hyvin surkuteltava olento ja niinikään nyt linnassa, mutta haluaisi tavata minua. Voisitko sinä antaa minulle luvan päästä hänenkin puheilleen? Maslennikof kallisti vähän päätänsä ja kävi miettiväiseksi. Onko hän valtiollinen? Niin on minulle sanottu.
Voisitko sinä ajatella, että meidän ystävyytemme loppuisi. *Kroll*. Minä en tiedä mitään maailmassa, joka voisi sen lopettaa. Kuinka se johtuu mieleesikään? *Rosmer*. Panethan sinä niin ratkaisevan merkityksen mielipiteiden ja katsantotavan yhtäläisyydelle. *Kroll*. No niin; mutta me kaksi olemme täysin yksimieliset. Ainakin suurissa peruskysymyksissä. Emme ole. Emme enää. Mitä tämä on!
Sinä olet multa voimani ryöstänyt, Liv, en saa sulta mitään rauhaa, sinä olet mielessäni yöt ja päivät oi, voisitko minua rakastaa?" Hän tarttui Livin käteen ja painoi sitä rintaansa vasten; sanat tulivat niin tulisina hänen huuliltansa, hän ei itse tietänyt mitä puhui. Liv päästi rukkinsa; rintansa aaltoili, hän ei tietänyt mitä ajatella. Viimein laski hän päänsä käsihin ja purskahti itkuun.
"Rakas Yrjö!" lausui Inka, asettui vuoteen ääreen ja tarkasteli häntä kirkkailla silmillään, joissa vihan liekin oli sammuttanut pari kyyneltä, jotka tunkeutuivat silmäripsien välille; "rakas Yrjö: sinä olit ennen niin hyvä poika, voisitko tulla vielä semmoiseksi?... Katsohan minuun, Yrjö, katso rehellisesti, katso minuun, kas niin... Luuletko sinä tulevasi onnelliseksi sillä tavalla etkö luule, että Olli, tuo köyhä Olli, on onnellisempi kuin sinä?"
Sitten meni hän alas renkien tupaan, jossa suutari Jo puheli noista kaikista erilaisista sillihuhuista ja ompeli joulukiireessään piki-astia ja sianharja edessään ikkunalaudalla. "Voisitko tehdä minulle saappaat isän suurista merisaappaista näistä?" Kohta sen jälkeen näkyi hänen pitkä muotonsa aitan ovella, jossa hänen äitinsä seisoi antaen palvelijalle seulomattomia jauhoja, voita ja silliä.
Kyyneleitä kimalsi hänen silmissänsä. "Saat olla kuka hyvänänsä", sanoi hän viimein ja katseli Aslakia hellästi, "sinä olet kuitenkin aina sama minun silmissäni". Aslak oli aivan hurmauntunut. "Puhutko totta, Liv! Jumala sua siitä siunatkoon. Ja nyt mun täytyy sanoa yksi asia vielä. Voisitko minua lempiä, Liv, lempiä niin palavasti kuin minä sinua lemmin?
Ja, käteeni tarttuen, hän lisäsi: "herra Reichenbach on käskenyt minun sanoa sinulle jotakin. Muut vanhemmat ratkaisevat usein tämmöiset asiat lastensa sijassa, mutta äitisi ja minä tahdomme jättää asian sinun päätettäväksesi. Voisitko sinä ruveta hänen vaimoksensa?" Kysymys saatti minut hämille enkä minä voinut kuin sanoa: "Onko mahdollista, että hän ajattelee minua?"
Luullen häntä rauhoittavani sanoin heti, ettei matkastani nyt tietysti voisi tulla mitään, kun äiti oli näin sairas. Kuinka ei? kysyi hän. Mikä estäisi sinua lähtemästä? Mutta enhän toki voi jättää sinua yksin kuolemaan? Voisitko saada jonkun toisen sijaasi? Minun täytyi myöntää, etten luultavasti enää saisi, mutta että se oli yhdentekevä ... se saa jäädä ... en minä nyt voi ottaa sitä lukuun.
Hän veti Esterin puoleensa ja kuiskasi: "Voisitko luottaa minuun, Ester?" "Voisin", vastasi Ester voimakkaalla äänenpainolla. Bengt puristi hänen kättään ja istui hetken vaiti ja tuijotti eteensä. "Ja etkö käsitä, Bengt, että kun kerran minä voin luottaa sinuun, täytyy Jumalan, jonka rakkaudesta omani on vain pisarainen, kyetä siihen paljoa suuremmassa määrässä?" jatkoi Ester.
Vaan voisitko Antti hankkia minulle pappia, että saisin vielä kerran syödä Herran armopöydältä.
Päivän Sana
Muut Etsivät