Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 11. heinäkuuta 2025
Luoteiseen päin Tukholmasta, siinä hiljaisessa maaseudussa, jossa nyt Choraeus lepää lähellä vanhankirkon muuria ja jonne harvoin kaiku kaupungin hälinästä tunkee, oli kevätaurinko jo sulattanut lumen, ja ensimmäiset leivoset visertelivät korkealla sinisessä avaruudessa.
Kaikki veräjät olivat lehditettyjä; punaposkisia ja valko-otsaisia vaaleahiuksisia tyttöjä seisoi siellä ja niiasi kauniisti, ja heittivät koreita kukkia vaunuihin. Kaikki oli hiljaista ja iloista; leivoset visertelivät pelloilla, joissa ohra lainehti taajana ja viheriänä, aivan kuin silkkisametti, sellainen jota käytetään ranskalaisina kukkalehtinä. Ja niin olivat he perillä.
"Kuulkaapas noita lauluniekkojani, isä", sanoi seppä. "Minä nauroin heitä tän-aamuna sydämeni katkeruudessa, siitä että ne pienet raukat jo visertelivät, vaikka heillä on vielä niin pitkä kannikka talvesta edessä. Mutta nyt minä hyvin siedän iloisen laulusen, kun minullakin on Valentini-kumppalini niinkuin heillä.
Aurinko paistoi luonto vihannoi laine läikkyi iloisesti rantaa vastaan ja linnut lehdikossa visertelivät oikein täyttä kurkkua.« Onko se kirjoitettu? Ins. Ins. »Ja joka melkein olikin hänen oikea kotinsa.« Lyyli. »oikea kotinsa.« Ins. »Sillä vanhempainsa kuoltua hänellä ei muita sukulaisia « Mitä te ? Ins. No, eikös jatketa? No, mitenkä se sitten ?
Ja kun aukaisin ikkunan ja linnut visertelivät kuin hullut ja kukat ikkunan alla tuoksuivat kuin paratiisin yrttitarhassa, niin sain semmoisen selvän aavistuksen, että meille vielä tänään tulee tapahtumaan jotain hyvin hauskaa ja odottamatonta, ja luotan varmaan siihen, että ennenkuin päivä on lopussa, niin saamme toisemme. KALLE. No, sitten minäkin siihen luotan. Laulu n:o 1.
"Valitsimme aina näihin huvimatkoihin pitkät, valoisat kesäpäivät, en ole vielä nähnyt merta sen totisessa ylevyydessä. Kun äitini ja minä lauloimme: 'Kaunis on maa, ihana Jumalan taivas', yhdyimme mielestäni siihen minä tarkoitan periaatteesen." Kävivät hetken kumpikin mietteissään. Linnut visertelivät viidakossa, sammakot surisivat alhaalla suossa.
Hiljan suru haihtui vähitellen, eikä illalla, kun hän maata pani, yksikään ikävä muisto enää estänyt häntä unen helmoihin vaipumasta. Kirkkaasti paistoi aurinko toukokuun ensi päivänä. Puut Kaisaniemen puistossa viheriöitsivät jo, ja linnut visertelivät iloiten kesän tulosta. Ihmisiä kulki joukottain puiston käytäviä pitkin.
Niin Iiri unhotti kaikki surut tässä ihanassa metsässä, jossa kuuset ja kukat tuoksuivat, linnut visertelivät ja päivä paistoi. Lampi oli ihan tyyni, ainoastaan silloin tällöin pieni värähdys näkyi sen pinnalla, kun sorsa sukelsi tahi kalanen pakeni hauen ahmaavaa kitaa.
Ihmetellen katseli hän siinä tuon keväisen kuusimetsän kauneutta, niin heleän viheriältä ei se ennen hohtanut ja mikäpä siinä, että linnutkin tänään paljon iloisemmasti visertelivät ne oikein kilpailivat toinen toisensa kanssa, ainakin se siltä kuului Liisun korviin.
Ester ei vastannut mitään. Hän katsoi haaveellisesti lehtimajan ovesta ulos. Pääskyset visertelivät tuuhean koivikon keskellä ja pilvenhattarat päilyivät oksien lomitse taivaan sineä vasten. Miksi et puhu, Ester? Etkö enää minua rakasta? Ester kääntyi äkkiä häntä kohti, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja kuiskasi tunteellisena hänen korvaansa: Verner, rakastan, rakastan...
Päivän Sana
Muut Etsivät