Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
ett' eläimetkin kuoli, maankin madot, ja saaren vanha sukukunta jälleen, mikäli runoniekat vakuuttavat, pääs eloon siemenestä muurahaisten; niin kurja nähdä oli kuilu synkkä läjittäin voihkivine vainajineen. Yks virui toisen vatsan päällä, toinen taas hänen harteillansa, kolmas koki tietänsä tummaa nelinkontin käydä.
Ei kukaan huolinut koota saalista, jota niin runsaassa määrin virui pitkin tannerta, että maa oli täydellisesti peitossa näiden räpisteleväin uhrien alla. Nahkasukka katseli kaikkea tätä ääneti mutta harmissaan; hän hillitsi kuitenkin tyytymättömyyttään, kunnes näki kanuunan. "Tämä on seurauksena maan antamisesta uudisasukasten haltuun," virkkoi hän.
Ja Anna-Liisa nyhti nuorasta, nyhti selkä ihan ojona. Vasikan kaula virui siitä nyhtämisestä pitkäksi. Hyvä jos ei katkea! Kukko katseli menoa päätään kallistellen ja joskus jonkun äänen kotkottaen. »Pahuuksen jura!» suuttui jo Anna-Liisa. Kukko innostui näystä, aivan kiihtyi. Nyt ne olivat jo aivan siinä luona ja innoissaan kukko silloin kurotti kaulansa, kiekaisten ihan täysin voimin.
Siellä he istuivat tunti tunnin jälkeen yöhön asti. Alette oli sytyttänyt yölampun ja virui vuoteessaan kuunnellen ja odottaen, milloin kuulisi heidän eroavan. Berveninhän oli määrä lähteä hotelliin yöksi. Vihdoin he puhelivat jo puutarhaveräjällä. Kylläpä ne nauroivat... Että saattoivat seisoa siinä niin kauan! Sitten tuli hiljaisuus. Hän huokasi helpotuksesta.
Poika kävi kiireesti, ikäänkuin ajatuksissaan, eikä kau'an viipynyt, ennenkun puola-astia joutui pieneen suojaan, jossa virui vuoteella sairaana mies. Heti kaadettiin marjat valkealle pöytävaatteelle ja tarkasti niistä siinä perattiin rikat pois. Nyt voi puolukkamme nähdä kaikki ympärillään; vaan ei hän joutunut muuta näkemään, kuin sairasta, joka nukkui valjuna vuoteellaan.
Siellä Virui vahva vaaleen-harmaa usva, Eikä nähty rantaa, vettä, saarta. "Koetas itse löytää tietä tuolla," Virkkoi, "kukaan muu ei venheell' lähde, Jalkaisin on järvi pitkä kiertää Eikä hevoseni sulle jouda." Vanhus kuultuansa tylyn sanan Astui hiljaa rantaan, venheen työnsi Vesillen ja usvass' alkoi soutaa.
Hänen mielilauseensa oli: »Minun Jumalani on järjestyksen Jumala.» Fonnilla oli pieni, mutta uskollinen puolue, joka ei ollut missään tekemisissä maailmanlasten kanssa. Se oli hiljainen joukko katuvaisia, jotka tuon tuostakin kokoontuivat Vikin talossa. Vanha Holt virui sairaana ja odotti kuolemaa. Oli sähkötetty pojalle, joka asui Lissabonissa ja jota hän ei ollut nähnyt näinä vuosina.
Hän katseli ensiksi hetkisen ääneti ja kokoonpuristetuin huulin konsulia, jonka pitkä naama virui vieläkin pitemmäksi rahamiehen omituisen käytöksen johdosta; sitten tämä sanoi lyhyesti ja jyrkästi: »Se on hymyillyt.» Gilin naama yhä vaan venyi; hän mörähteli levottomasti. »Minä sanon, se on hymyillyt.» Mörähtelevä ääni kuului toisesta. Se merkitsi: »Kuka?»
MARTIUS. On verisessä sormessansa sormus, Sen kiiltokivi kuopan kirkastaa Ja niinkuin tuohus hautakammiossa Valaisee vainaan tuhkanharmaat posket Ja kuopan inhan poven paljastaa. Näin paistoi Pyramukseen kalvas kuu, Kun yöllä immen verissä hän virui. Oi, veli, auta mua raukein käsin Jos kauhu sun on raukaissut kuin minun Täst' ilkeästä kuolon tyrmästä: Kokyton sumusuu ei kauheampi.
Niinkuin honka mäntymurroksessa, vielä maassa maaten verratonna, virui vihollisten keskell' urho.
Päivän Sana
Muut Etsivät