United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Juteinin Wilpittömät Kirjoitukset taas sisältävät koko joukon hyveisiin kehottavia virsiä, jotka hän kirjotti deistisen maailmankatsomuksen läpitunkemana. Niissä löytyy monta oikein kaunista virttä, niinkuin Litteraturbladetkin huomauttaa.
Hän asuu Hellsbergin kartanossa ja kun minä toisinaan käyn siellä, näen hänen istuvan ikkunan vieressä ja laulavan virsiä niin iloisena, kuin jos hänellä ei olisikaan virheellistä ruumista ja kuutta lasta huollettavana. Rikkaat eivät ole aina onnellisimpia, huomautti pastori. Jumala antaa köyhille usein tyytyväisen sydämmen. Anna nyökäytti päätään: Oletteko saanut useampia avuntarjouksia?
Sanat vuotivat ihan virtana hänen huuliltaan ja tuntuivat tulevan suoraapäätä sydämmen syvyydestä. Eräs vanha neekeri lausuikin kerran, että Tuomo sedän rukous varmaankin kohosi suoraan taivaaseen. Puheiden välillä laulettiin joko virsiä tahi muita hengellisiä lauluja. Siinä oli eloisuutta ja innostusta.
Hoitanut oli häntä niinkuin todellisen aviovaimon tulee. ja isä tuumi, että hän vanhenee ja tarvitsee yhä enemmän hoitoa. Ja niin tuli sen jälkeen melkein joka sunnuntai-ilta ja välistä viikollakin äidin luo keittiöön ja keittiökamariin vanhoja vaimoja, ja muutama hiljainen, alakuloinen mieskin. Ne istuivat allapäin ja lukivat postillaa ja veisasivat surullisia virsiä.
Siellä hän talvipuhteilla ottaa vastaan ystäviänsä tuossa hupaisessa, suurella akkunalla varustetussa huoneessa, ja välisti he laulavat moni-äänisiä, iloisia lauluja taikka jumalisia virsiä luutun tai harpun säestykseksi, jommoista soittoa, T:ri Luther on varma siitä, kuningas David kummastelisi ja ihastelisi, jos hän voisi nousta haudastansa, "koska ei suinkaan ollut mitään niin hyvää hänen aikoinansa."
Muistan vain hämärästi, että kun lupaus oli tehty, pidettiin taaskin puhe ja laulettiin muutamia virsiä.
Kaikki he yhdessä illan kuluksi laulavat virsiä ja lauluja, ja vaikka äänet ovatkin harjautumattomat eikä laulu aina moitteettoman puhdasta, nauttivat he siitä kuitenkin enemmän kuin moni laulunharrastaja mallikelpoisesta esityksestään. Niin eletään Daytonissa.
Niistä monista, jotka silloin tällöin synkässä metsässä antoivat jonkun kansanlaulun säveleet kaikua kalliosta kallioon ja puusta puuhun, tahi niistä, jotka kirkossa veisasivat virsiä, ei ollut kenelläkään niin puhdasta, selvää ja eheästi helisevää ääntä kuin Annalla: "soi kuin kello," sanottiin, kun Anna lauloi. "Saadaanpas nähdä, että tänä iltana tulee vieraita," lausui Anna.
Aina sen jälkeen, kun olin puhunut Johannan kanssa, oli sydämeni niin täynnä suloisia ja vienoja tunteita, etten osannut niitä sisässäni pitää. Ne puhkesivat sieltä milloin mitenkin, mutta useimmiten koetin hyräillä samoja virsiä, joita olin kuullut Johannan veisaavan. Mutta en minä siihenkään tyytynyt. Minä rupesin itsekin virsiä sepittelemään.
Kun aika tosin tulevi, Päivä liitolle lipuvi, Käännän väärin vaatteheni, Murrin turkkini muserran, Laulelen Lapin sanoja, Wiron virsiä vetelen; Mie olen uinut umpilammit, Koirankieliset kokenut, Viipynyt Lapin livuilla, Kotapoikien poluilla. Omat on virret oppimani. Ei ole seppä sen parempi, Eikä tarkempi takoja, Jos syntyi sysikeolla, Kasvoi hiilikankahalla.