Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Siinä ei kauan mietitty. Heikki ei enää tuntenut, että sormeansa pakoitti, hän ei tuntenut vilua. Pimeässä hän hiipi vierashuoneen luo. Pihan puolella ei ollut ketään, kaikki oli hiljaista. "Rosvot pyrkivät taka-akkunasta sisälle", sanoi Heikki itselleen. "Mitä jos koettaisin herättää provastin". Mutta juuri kuin hän tätä mietti, kuuli hän että vierashuoneessa jo oltiin hereillä.
Jatkoi vielä, ettei lämpimässäkään olisi pysynyt, mokoma, jos ei hänen Mattiansa olisi ollut, "mökkisi nurkkaan olisit kylmettynyt kuin rusakka ikään! ... aivan ihan varmaan!" "Voi nyt yhdeksäntoista!" huusi Tiina, "minä olen jo viisitoista vuotta vetänyt yksin puuni metsästä, ilman Nurkanperän Mattia, enkä ole vielä koskaan vilua, enkä nälkää nähnyt, Jumalan kiitos!"
Sellaisia katoksia käytetään vieläkin, ja Ruotsin metsäseutulaiset nimittävät niitä "slogbodar", sillä niitä tehdään ja käytetään tätä nykyä kaukaisten heinämaiden varsilla. Kun vain katto on tehty huolellisesti ja vedenpitäväksi, tällaisissa katoksissa kyllä hyvin tulee toimeen, ja talvella, kun niiden ympärille voi luoda lunta, tarvitsee harvoin kärsiä vilua kovallakaan pakkasella.
Verta vuotaa tulvanaan ja on tulvaillut koko päivän, nurmi punoittaa verestä hyvin monessa kohden. Haavoitetut valittavat tuskissansa pimeässä kylmässä syysyössä. Ne kärsivät tässä sanomattomia tuskia, vilua ja haavainsa poltetta.
Annalla oli nyt tosiaankin paremmat olot, siihen katsoen, ett'ei enää tarvinnut nälkää ja vilua nähdä, niinkuin ennen Luisulassa. Ja kyllä hän tulikin puolta vilkkaammaksi, tuo tyttö muuttui vallan vallattomaksi veitikaksi, niinkuin Leena sanoi.
Ehkäpä niin oli... Mutta ehkäpä toisinkin... Kummallinen oli tuo poika-nulikkansa. Kahdeksan vuotta oli hän nähnyt äitinsä kärsivän sekä vilua että nälkää ja kaikellaista kurjuutta, ja hän tiesi aivan hyvin missä syy siihen oli, sillä äiti oli sen monasti hänelle kertonut pojan tiedustellessa, mintähden hän alituiseen itki.
"Kallis Käthe minä kävin kovin heikoksi matkalla likellä Eislebeniä syntieni vuoksi; vaikka, jos sinä olisit ollut siellä, olisit sanonut, että se oli Juutalaisten syntien vuoksi. "Sinun poikasi lähtivät Mansfeldista eilen, koska Hans von Jene niin hartaasti pyysi heitä mukaansa. Minä en tiedä, mitä he tekevät. Jos olisi pakkanen, saisivat he auttaa minua vilua näkemään.
"Kuin muistaa miten hyvä hänen oli täällä, niin tulee piankin. Jahka vähän kärsii, koettelee." "Ei, ei... Te ette tunne Josua. Nälkää, vilua ja janoa Josu kyllä on mies kärsimään, mutta totella ja taipua ei hän voi. Josu ei koskaan ole totellut ketään muita, paitsi äitivainajata..." "Minä näin äitisi kerran. Eikö hän kuollut maaliskuussa?" "Kuoli.
Vilua hänen nyt sen sijaan tarvitsi vähemmin kärsiä, sillä eipä ihmiset voineet olla niin julkeita, että olisivat hänen pakkaseen ajaneet, varsinaisena asuntona hänellä oli saunat ja muutti hän aina sen mukaan, missä lämpöisempi oli. Mutta nautti Jussi toisinaan kuitenkin lihaviakin aterioita.
Ja jos olisit kuullut hänen kertovan kuinka hän on nälkää ja vilua kärsinyt ja kurjuudessa kuljeskellut koko elin-aikansa, silloin et olisi niin hidas etkä vastahakoinen, isä. Hän on niin köyhä, että kivi tuolla pihalla on häntä rikkaampi, ja hän kävelee kuin kerjäläinen ihmisten parissa, vaikk'ei hänellä ole niinkään suurta synnin taakkaa, kuin minä voisin sormellani kantaa".
Päivän Sana
Muut Etsivät