Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Ei sillä ole muita perillisiä... Onhan tuo vielä vähän varhaista sanoa, mutta sinne päin ovat sukset soutamassa, että josko jonkun kuukauden perästä lienen tuon talon omistaja. Se ei sentään entiselle Tervolan Villelle ole aivan lyhyt askel. Eikö tämän isällä sitten ole ketään sukulaisia.
Matti kaivoi Villelle markan taskustaan, ja Ville meni ostamaan pilettiä. Ja Matti ja Liisa ajattelivat, että nyt siinä ei auta mikään ja että nyt sitä kai pitää kohta siinä mennä.
Nyt piti ruveta elämään kalastamalla ja pitää siitäkin huolta, että olisi tarjota tuoretta kalaa sedällekin ja Villelle, joiden odotin joka tunti tulevan järvellä näkyviin. Laitoin sentähden lohionkeni kuntoon ja sain rannasta useita taimenia. Olin koko edellisen päivän ja yön ollut melkein syömättä ahkerassa työssä, enkä jaksanut siis kauan jatkaa onkimistani.
Viimein meni isä pojan luokse, ja kysyi, mitä hän silmiään peitteli. Ja kun ei poika vastannut, niin veti hän peiton pois, ja näki Ollin itkevän. "Oletko kipeä?" kysyi isä vieläkin. "Olen", vastasi Olli. "Mikä sinua vaivaa?" "Omantunnon vaiva, paha omatunto". "No, mitäs olet tehnyt?" "Minä olen pelannut housuni, ja liivini Lepistön Villelle". "Voi poika-raukkaa!
Molemmat antoivat markan omista rahoistaan talon väelle, pyysivät hoitamaan ja lupasivat palatessaan tulla katsomaan. Siinä kun Maria evästi Villeä matkalle, heräsi hänen mielessään hauska tuuma. Mutta ei hän virkkanut siitä Villelle mitään; arveli, että sittenpähän saa suuret silmät, kun kotiin tulee.
Villelle laivoja, Teutorille ja Assarille rakentaisi lehmiä, Rafaelia ja Benjamia kantelisi ulkona ja leikkisi heidän kanssaan... Ja hän kerjäisi niin ahkerasti, että olisi ruokaa aina... Ei välittäisi talvella pakkasistakaan...
Hän siunasi taas ja päätti kertoa Villelle kaikki. Sen jälestä oli kohta helpompi olla. Hän saattoi nyt vallan tyyneesti katsella, kuinka joivat kahvia siellä metsänrinteessä. Työväellekin annettiin, mutta Maria kieltäytyi puolestaan, sillä häntä ei haluttanut mennä heidän läheisyyteensä.
Nilsiässä on paljoa parempaa ja tiheämpää metsää. Kävellessä kerkesi jo pimeä tulla. Varhain se tuleekin syksyiseen aikaan. Palattiin siis kaupunkiin ja tultiin sen ison talon kohdalla olevaan puistoon. Sielläkös liikettä oli kuin hyvillä hevosmarkkinoilla. Tyttöjä ja poikia niin vietävästi. Ihmettelin vaan, kun Villelle näkyi olevan tuttu useampi tyttö.
Terve mieheen! Mitä sinä nyt siinä? En yrittänyt tuntea. Mikko ojensi nyt kätensä Villelle, mutta ei noloudessaan tahtonut saada suutaan auki. Enpähän varsinaisesti mitään, sammalsi hän viimein. Nousehan nyt yhteen matkaan. Minä olen kuullut sinun ikävyyksistäsi ja olisin mielelläni lähtenyt sinua katsomaan, mutta kun on toisen palveluksessa, niin ei ole helppo päästä.
"Ketä tuossa kävelee ja heittelee käsiään, katsoppas", sanoi Hovilainen Villelle ja osotti miehiin. "Eikös toinen ole Hannulan Taavi, hänen sillä on ainakin käynti?" "Hannulan Taavi se on". "Entä toinen?" "Jos lienee Joppi". "Jos lienee Joppi", toisti Hovilainen ikäänkuin itseksensä. "Nyt ne katosivat tuon niemen taakse. No nähdäänhän!" Soudettiin eteenpäin.
Päivän Sana
Muut Etsivät