Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Ja taivaan kansi oli kuulas, avoin kuin silloin entisaikaan... Lehmukset ja köyhät kukkalavat pohjoiset ja monet pikku seikat tiesi miks ne kohta kävivät niin omaisiks. Ja ympärillä kuului tuttu kieli. Niin hyväntahtoiseksi sydän suli. Jok'ikiselle, joka vastaan tuli, ois hattuansa nostaa tehnyt mieli. Ja milloin viipyin, milloin kiirehtäin vei askel karkelossa eteenpäin.
Jos mulla on aatos, mi viipyä vois. Jos mulla on aatos, mi viipyä vois, Kun vihdoin jo saapuvi ilta, Mua viime tietäni kantais se pois Yli sointujen, joissa kaikuja ois Suvimetsistä, lainehilta. Ma sointujen sillalla leijuisin pois, Vain viipyin, ja uinuvan lailla, Suvi väikkyis, ja metsät ja lainehet sois, Ja minuun ne katseen lempivän lois, Jota lähtevä muuten on vailla. Varjojen saari.
Mut syytön muukalainenkaan ei jäis niin viipyin kuin tuo vieras oven pieleen, niin ääneti ei outo tervehtäis, niin pelon-arkana ei väräjäis, kuin pelon toi nyt veli veljen mieleen. Ei äänt', ei sanaa. Hetki hetkeltään sai tulla, mennä niinkuin kuolon mailla; etäältä vihdoin vieras, silmissään vetoomus mykkä, kohti veljeään sylinsä avaa rukoilevan lailla.
Haudan luona, viipyin hetken, Uuden ajan henki huus: "Alkanut jo olen retken, Ala Suomi elo uus!" Mutta Suomi nukkui vaan, Uutta aikaa vartoissaan. "Hengen ääni soi vaan kerran: Jok' ei kuule, kuolkohon!" Suomi havahtui sen verran, Että sanat kuullut on: Kylkens sitten käänsi vaan, Uutta aikaa vartoissaan. Jos ois.
Päivän Sana
Muut Etsivät