United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Ehkä erehdyn ja voihan ihminen niin helposti erehtyä mutta minusta kuitenkin näytti siltä, kuin en minäkään olisi ollut sinulle aivan yhdentekevä. Kun olimme viinimarjoja syömässä teidän puutarhassanne, niin sinä kutsuit minua luoksesi parhaaseen pensaikkoon, taitoit täyteläisimmän tertun ja ojensit sen minulle pensaan yli. Olisitko tehnyt tämän, ellet olisi minusta vähääkään välittänyt?»
Mutta samassa riensi hän taas toisaalle, ja sillä kurin sai Pekko hypätä paikasta paikkaan löytääksensä tyttöä. Vihdoin hän kuitenkin huomasi Iirin, kun tämä juostessaan kompastui sekä pudotti kädessään olevan korin ja huudahti: »Kaikki minun kauniit marjani, jotka sinulle olin noukkinut, putosivat!» »Minulleko? Mistä sinä viinimarjoja olet löytänyt?»
Tavallisesti ne marjamiehet aina söivät viinimarjoja vatsansa niin täyteen, että puhkumalla hiljalleen tallustelivat kotiin eli asentopaikkaan, oltuansa marjareissulla useampia tuntia; sieltä myöskin oli aina määrä tuoda pussissa marjoja kumppaneilleen tuliaisiksi. Näin siellä sitte käytiin vuorotellen.
Narraat. Sinä juosta vikitit saunasta sitä vastaan, ja minä näin, mitenkä se sieppasi sinut syliinsä ja vei mammasi luo. Etpäs nähnyt. Koskapa olin silloin puutarhan aidan takana viinimarjoja syömässä. Eihän talvella ole viinimarjoja. Silloinpa ei ollutkaan talvi niinkuin nyt, vaan kesä, etkö muista?
Obadja menee muutamien miesten kanssa perällä olevaan solaan. Se onnistui! Sa tyttärestäs, Baal, Saat kunniaa. Sun vihamiehiäs Kuin mädänneitä viinimarjoja Ma hylkiöinä maahan karistan. Tuo Jahven sietämätön palvelus On pian laho niittyhaavan runko, Mi omaan kehnouteen kaatuvi. Ja silloin eivät silmäykset nurjat Sun ympärilläs välky, Isebel; Tai tulkoot, pilkallisna pälykööt!
Minäkin menin kerta sinne erään samanlaisen partiokunnan johtajana, aikoen kerta oikein mielinmäärin syödä viinimarjoja. Saavuttuamme sinne oli siellä monta tynnyrinalaa laaja viinitarha, eräällä pienellä ylänteellä, maissipeltojen ympäröimänä. Ensin söimme vatsamme täyteen niin paljon kuin ikinä mahtui ja sitte rupesimme noukkimaan tuliaismarjoja kumppaneillemme.
Lapset riensivät nyt kotiin päin; heistä oli tullut hyvät tuttavat. Pekon hienous ei enää Iiriä ujoksi tehnyt. Iloisina he tulivat huoneeseen, jossa matamin kahvipannu jo aikaa oli jäähtynyt. »No hyvänen aika! Missä olette olleet? Marjassako?» »Niin, minä poimin viinimarjoja, ja sitte tuli Pekkokin, ja sitte olimme Orjankalliolla katselemassa maailmaa.»
Hän näki hänen myöskin usein syövän hedelmiä, makeisia, viinimarjoja ja kaikellaisia makeisia, ja oli vakuutettu ett'ei tyttö niitä itse ostanut, vaan saanut ne joltakulta lahjaksi.
Mitä he siinä tekevät?" Hopean heleä ääni herätti Aleksein; hän kääntyi kuvatauluun päin. "He katselevat noita omenia ja viinimarjoja", vastasi Josu, "harmittelevat mielessään, ettei pisteaita ole harvempi ja matalampi." "Sinä vekkuli! Haha-ha!" Aleksei laski albumin kädestään pöydälle ja katsoi Helkaa. "Sinä vekkuli!
»Täällä on monta pensasta, tule vain katsomaan, kuinka punaisina ovat.» Pekko nosti pensaan oksia, jotka olivat täynnänsä punaisia viinimarjoja. Pian oli hän niitä syönyt tarpeeksensa ja aikoi lähteä kotiin; mutta Iiri sanoi haassa olevan korkean kallion, josta näkyi kartanon iso lahti ja paljon muutakin. Sinne nyt ensin täytyi kiivetä. Iiri meni edellä ja Pekko perässä. »Hei!