Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. syyskuuta 2025
Elämä kodissa kävi yhä surullisemmaksi. Myöhään syksyllä, kun ilma jo oli viiltävän kylmä, lähetti Mataran muori Miinan ja minun kerjuumatkalle kylään. Kolmen päivän perästä palasimme kotiin pikku vasu täynnä leivänpalasia. Nyytissä meillä oli yksi kokonainen ruisleipä ja yksi rieskan puolikas. Ne oli Niemelän emäntä antanut, hän, jonka luona äiti oli nuorena ollut palveluksessa.
Ystävykset panivat päälleen ja poistuivat nopeasti autiosta talosta, jonka huoneet alkoivat jo hämärtyä. Ja painaessaan kiinni paraati-oven tunsi Antti viiltävän tyhjyydenkammon sydämessään ja muisti samalla kauhistuen hetkeä, jolloin hänen jälleen olisi pakko palata sinne. Nyt ei häntä siellä enää kukaan odottanut. Soisalo johdatti heidän askeleensa Kämpin Bariin.
Hän lauloi tähdistä taivaalla ja kukkasista kedoilla ja ihmissieluista, jotka ovat niinkuin Jumalan silmät, sillä niiden kautta Hänen sielunsa meille henkevimpänä ja käsitettävimpänä heijastuu. Hän lauloi Yöstä, joka oli maailman äiti, ja Auringosta, joka oli isä kaiken luonnon ja ihmiskunnan. Hän lauloi lämmöstä, joka oli Jumalan rakkaus, ja kylmyydestä, joka oli Hänen viiltävän vikansa kuva.
Näimme tuontuostakin sotamiesten viiltävän kanervikkoa pistimillään ja kylmä väristys kävi silloin ruumiini läpi. Toisinaan he kiertelivät meidänkin kiveämme ja silloin uskalsimme tuskin hengittääkään. Kuta pitemmälle päivä ehti, sitä hitaammin ja vaivaloisemmin kuluivat meiltä tunnit kivellä. Alustamme kävi näet yhä kuumemmaksi ja auringonpaahde yhä sietämättömämmäksi.
On kaunis kaatua nuoren taistoon, ruumiissaan verivammat viiltävän vasken, surman sulhonakin hän vielä on katsoa sorja; mutta kun murhatun vanhuksen saa raiskata koirat, hältä kun raadellaan häpy, hapset, harmaja parta, kuunaan kurjemp' ei näky kohtaa ihmisen silmää!" Pyyteli vanhus noin, käsin päästään hapsia raastoi valjenneita, mut järkkymätönp' oli jäämään Hektor.
Virkki, ja peitsi jo viuhui päin, valahuttaja varjon, Aiaan seitsenvuotaiseen kävi sankarikilpeen vasten vaskea, päällä mi kahdeksantena kaartui. Puhkipa vuotaa kuus ota leikkasi viiltävän vasken, seitsemäs sen pysähytti. Mut toisena taas jumalainen Aias heitti, ja lens ase päin, valahuttaja varjon, singahtain Priamon pojan kilpeen ympyriäiseen.
Hän laulavi: »Viihtynyt milloinkaan en päällä maan niin hyvin kuin keskellä vimman; kun näin minä vastaani kiiltävän vihan viiltävän, tulet tuikkivat kiron ja kimman, taas sain minä sieluni nuoruuden, sydänsuoruuden ja urhouden uhmaavimman.»
Päivän Sana
Muut Etsivät