Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. heinäkuuta 2025
Voimakkaasti irtaannuin neiti Fliednerin käsivarsista ja otin hattuni, katsellen kuumeentapaisesti ulos viileään, avaraan puutarhaan. "No, menkäämme siis", lausui Charlotte nousten. "Minä huomaan katseestanne, ett'emme voi enää pidättää teitä Te voisitte särkeä ikkunat, kuin hurja Darling..." "Darling on tänä päivänä heittänyt alas herransa ja pahasti tallannut häntä kavioillaan."
Ovi etähällä aukeni, Valo sieltä kirkas kimmahtaen vuosi Salihin, ja heijastuna seisoin mä Kuni käärittynä hiilakkaiseen huiviin. Silmä himmeästi katsoi, mutta kaikkialt Korvihiini kaikui ihanainen huuto: »Tule, riennä sylihimme, neitonen!» Huudettihin; veti kädestä mua enkel, Pieni lapsi-enkel ruusuposkinen: Horjuin, alasvaivuin saattajani helmaan Viileään, ja unestani heräsin. IMPI JA RY
Sali milloin musteni, milloin säkenöiden kuin tuhansista tulista pyöri silmieni edessä tanssivien parien mukana. Olisin varmaankin pyörtynyt ovensuuhun, ellei tohtori olisi tarttunut käsivarteeni ja vienyt minut viileään käytävään ja sieltä pieneen vierashuoneeseen, missä hän antoi minulle vettä juodakseni ja pani minut vuoteelle lepäämään.
Haastelisivat lempeästi, kauniisti ja anteeksi-antavaisesti. Kaikki loukkaukset, kaikki väärinkäsitykset haihtuisivat heidän väliltään. Vielä viimeisen kerran he olisivat entinen Johannes ja Liisa, vielä viimeisen kerran he sulaisivat suudelmaan, viileään ja kevyeen kuin autuaiden hyvästi-jättö.
CLAUDIO. Ota sun filosofiasi esiin. CANZIO. Lukeissani ei seurakkaan aatos silmää. CLAUDIO. Mutta onhan sinulla kaksi parasta lohduttajaa täällä, Rachelissas ja ylevässä Mariamnessas. Lähesty heitä ja anna sun levottoman sielus vaipua heidän lempensä viileään, viattomuudenviileään kukkaskohtuun. CANZIO. Kas siinä vasta neuvo!
He nousivatko kiusaten Hukuttaaksensa sielua? Suloista olis hypätä Aaltojen helmaan viileään, Jos siihen loppuis' elämä, Sammuisi ikipimeään. Jos, niinkuin Joonas aikanaan, Vois hirmumyrskyn tyynnyttää Ja tulla levon satamaan, Jumalan tahdon tyydyttää.
Pohjoisen puolella noin sadan askeleen päässä kohosi kaikuva Turusen vaara, jonka tuomikkometsäiset kukkarinteet aina kesäiltoina henkäilivät kukkatuoksuaan kauvas alankojen viileään ilmaan. Vaikka kylmästi hymyili nyt talvinen luonto, niin oli tämä paikka Antin mielestä viehättävä ja mitä useamman päivän hän siinä työskenteli, sitä kiinteämmin siihen rakastui.
Päivän ollessa puolessa Kroof kävi levolle pieneen viileään notkoon lähteen viereen, joka tipp-topp tipp-tapp tupp-tippui viheriältä kallion pykälältä. Mutta penikka se väsymättä lähti muutaman kymmenen sylen päähän tutkimaan erästä viidakkoa tosin kyllä näkyvistä poistuen, mutta ei hetkeksikään niin kauaksi, ettei ääni olisi kuulunut.
Tulkaa nyt pian käymään pappilassa, kehotti hän ystävällisesti ja nousi sitten kärryihin, nyökäytti jäähyväisiksi noille kahdelle nuorelle, jotka pian tomuiselta maantieltä riensivät viileään, varjokkaaseen metsään.
Istuhan penkille johonkin kaupungin viileään ja varjokkaaseen puistoon, niin heti on edessäsi poikia, selässä eriskummainen sätös, ja jokainen sanoo: »skuuputsare!» tarkoittaen sillä että he maksua vastaan kiillottavat saappaasi.
Päivän Sana
Muut Etsivät