Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. toukokuuta 2025
Kauniistipa todella eräs minun maani runoilijoista laulaa: Oi kallein aarre, vapaus! Sinutt' ei maistais huvitus: vapaana vaan voi viihtyä, vapaana hausk' on elämä. Ja köyhyys, murhe, kaikki kurjuus, ne mainitset kun sanot: orjuus.
Ja Pekan tavatakseen hän lähtikin, sillä hänellä oli sille asia esiteltävänä, jota oli jo ennenkin miettinyt, vaan nyt uutta yllykettä saanut kirkolla käydessään. Hän istui Pekan viereen ja alkoi: "Mitä sinä täällä vartioit, vaan olet tainnut niin tänne viihtyä, ettet muualla eläkään?"
Monesti olen perästäpäin kummastellut, kuinka nuo ihmisraukat voivat elää ja viihtyä siinä hirveässä siivottomuudessa, joka kaikkialla vallitsee noissa tavallaan maanalaisissa käytävissä, joihin raitista ilmaa tuskin ollenkaan pääsee. Konstantinopolissa olomme aika oli täten vähitellen kulunut loppuun.
Ei hän tainnut olla huvitettu talonväen seurasta eikä täällä viihtyä. Ja hän katseli välistä niin oudosti, hänen silmissään oli kiilto ja hänen katseissaan ilme, joka Elliä vaivasi ja häiritsi. Niin ei saa olla, hän ei saa niin ajatella, se olisi meidän molempain onnettomuus, meidän rakkautemme loppu.
Kumma vaan, että sanat tahtovat takertua suuhun. TEUVO. Elkää viivytelkö, kohta ehkä joku tulee. MAIJU. Herra Rastas, voisitteko te elää tämmöisessä yksinäisyydessä ja hiljaisuudessa, tämmöisessä painavassa, umpinaisessa ilmassa, jossa ei kuule, ei kuin kärpäsen surinaa välistä? Voisitteko viihtyä täällä, sanokaa? TEUVO. Totta puhuen en luule, en ainakaan pitemmältä. MAIJU. En minäkään.
Hoi, vaari, vaari! Tietää tahtoisin, He minne mennehet on kumpikin. Myös Liisa poissa! Yksin olen ma Huu! kuinka mieltä kovin kammottaa Ja sydämeni kovin sykkäilee! Se tekee niin. Se hälle tykkäilee! Siivet jos saisin ja lintu mä oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess' on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! Se ompi hän! Ah, armas Jumalain! Mun kyyhkysein!
Rappusilla seisoivat vapaaherra vanhus ja Hanna; he ottivat nuoren parin vastaan ilman mitään yli kuohuvaa iloa, mutta ystävällisesti, ääneti, käden puserruksella ja syleilyllä, joka kaikki tuntui sanovan: Helena, me otamme sinut vastaan ilman ehtoja, vakaasti aikoen rakastaa sinua ja viihtyä sinun kanssasi jos se ei onnistu, niin syytä itseäsi.
Työn tuli nyt lohduttaa häntä hänen pitkin talvea yksin kävellessään suurissa huoneissa ja odotellessaan uutta vuotta, jolloin hän oli lähtevä Helsinkiin valtiopäiville, ja sitte kevättä, jolloin hänen vaimonsa ja pieni Erik parka olivat palaavat. Viikko kului toisensa jälkeen, hän teki virkamatkoja ja piti tarkastuksia, tutustui kansan oloihin ja alkoi taas viihtyä työssään.
Oli kuin olisi hän nyt kaksinkertaisella innolla koettanut sovittaa itsepintaisuuttaan ja häntä auttoi tässä kömpelösti, mutta sydämensä pohjasta eräs rotevajäseninen mies, joka otsansa hiessä työskenteli neljän miehen voimalla. No, Leo, sanoi Paul, et viihtynyt kauan Tukholmassa? On vaikea viihtyä, kun ei ole syötävää. Mutta miksi tulit Ruotsiin? Miksi?
AINA. Siivet jos saisin ja lintu ma oisin, Lentää mun kultani luo minä voisin; Korvess' on mun nyt Viihtyä täytynyt, Uneksia vaan Kultaistani saan! KILPI. Vaan mitä hiisiä tää merkitsee? LIISA. Nyt kylliks kuulleet oletteko te? KILPI. Tuon laulun oppinut on sulta hän; Mä kyllä sinut vielä kyyditän! LIISA. Saa nähdä kumpi meistä kontin kantaa. Hoi, Aina! Aina teille tiedon antaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät