Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Arvosteltiin ne kukin noin sadan viidenkymmenen markan arvoisiksi.... Sehän on kerrassaan kaunis löytö ... oikein kaunis löytö ... minä iloitsen täydestä sydämestäni teidän puolestanne, sanoi pastori, herkkämielinen, hyväntahtoinen mies.... Siihen oli alkanut kokoontua muutakin väkeä, muodostaen pian piirin heidän ympärilleen.
Selkämme takana on käärmemäinen Rooma kaikki sotajoukkomme ovat vielä viidenkymmenen penikulman päässä ja kaiken lisäksi veljessota ja kapina valtakunnan sydämessä. Ukkonen on iskenyt tähän maahan." Mutta Vitiges pysyi yhtä levollisena ja vakavana kuin ennenkin. Hän pyyhkäisi kädellään otsaansa. "Kenties se olikin hyväksi", sanoi hän sitten. "Nyt ei ole valitsemisen varaa.
Seuraavien viidenkymmenen vuoden ajalta ei meillä ole juuri mitään kerrottavaa Suomeen takaisin muuttamisista. Joitakuita harvoja suomalaisia siirtyi kuitenkin takaisin kotimaahansa.
Kiireimmän kautta heitettiin seipäät maahan, piestyt jätettiin rauhaan ja kukin kiiruhti työhönsä uhkaavaa vaaraa pelonalaisesti mulkoillen. Kaikkien pelkäämä vouti, mestari Aatami, lähestyi linnasta tulevaa polkua myöten. Hän oli pitkä ja tanakka mies, iältään noin viidenkymmenen ja puku osoitti puoleksi herraa puoleksi talonpoikaa.
»Kreivi», jatkoi Balue, »oli jo silloin, toinen jalka jalustimessa, valmiina nousemaan hevosen selkään ja kuullessaan minun varoitukseni hän kääntyi vain minuun, jalkaansa alas astumatta. »Jos», sanoi hän, »olisin jo ollut viidenkymmenen virstan päässä ja saanut huhun kautta kuulla, että Ranskan kuninkaan suusta oli lähtenyt minun herttuatani häpäisevä kysymys, niin olisin senkin matkan päässä paikalla noussut hevosen selkään ja palannut takaisin keventääkseni mieltäni sillä vastauksella, minkä kuningas juuri äsken sai.»
Viidenkymmenen vuoden ijällä kirjoitti hän, joka niin hyvin tiesi mitä köyhyys on, arkkipiispalle, että hän katsoi huokeammaksi olla rikkauksia paitsi kuin niitä nauttia ja samalla kantaa niitten kuormaa ja edesvastausta. "Hänen sydämensä syvyydessä oli se salainen lähde, josta hänen voimansa herui. Aamuin illoin vietti hän tunnin aikaa yksinään Jumalansa kanssa.
"Mieheni on ollut maalla muutamia päiviä eikä muistanut syntymäpäiväänsä, ennenkuin minä hänelle siitä huomautin ja mainitsin, että minä tavallisuuden mukaan kutsuin muutamia ystäviä. Se onkin tärkeä päivä, mieheni täyttää kuusikymmentä vuotta." "Siltä ei hän todellakaan vielä näytä." "Kamreeri on tavattoman notkea iällensä; minä olisin arvannut viidenkymmenen vanhaksi." "Niin, tuskin siksi."
Rouvat antoivat Marille lipun, jolla hän saisi hakea työtä; kahdesti sitä annettaisiin viikossa, maanantaina ja torstaina, viidenkymmenen pennin edestä aina kerrallaan. Mari kiitteli heitä sydämensä pohjasta ja seurasi heitä porstuaan. Palattuaan takaisin kamariin häntä vieläkin harmitti tuo kahvipannu, ja nyt hän sen arvon laittoi näkyvistä pois.
Minä olen, sanoi hän, vähää vaille viidenkymmenen vanha, minulla on nainut poika, eikä minua vielä ikinä ole lyöty, mutta nyt tuo Jussi, pisanaama, hankki minulle raipat, ja siitäkö minun tulisi vielä häntä kumarrella! Kyllä tässä jo on kylliksi ... kyllä Jussi minua vielä muistaa. Kaapon ääni taas vapisi; hän ei voinut enää puhua, kääntyi selin ja lähti ulos.
Kun ispravnikka, joka oli suuri, paksu, noin viidenkymmenen vuotias, punakka ja viiksikäs mies, näki Dubrovskijn tulevan, niin hän käheällä äänellään huusi: Minä siis uudestaan sanon teille, mitä jo äsken sanoin: piirioikeuden päätöksen mukaan kuulutte te nyt Kirila Petrovitsch Troekuroville, jonka puolesta täällä on herra Schabaschkin.
Päivän Sana
Muut Etsivät