Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. heinäkuuta 2025
"Kuka paholainen?" kysyi Luopion emäntä, joka oikein oli piintynyt siihen katsantotapaan, ettei hän mitään tiennyt. "Pilveisen Hannu se konna, hän minua puukolla vihloi; kas kuinka läpi vaatteenki on vuotanut!" "Mutta miten se olisi mahdollista? Mehän tulemme tuoltapäin; olisihan hänen pitänyt tulla meitä vastaan, virkkoi Luopion emäntä kummastellen.
Hän rakasti tytärtään ja tulevaa vävypoikaansa, mutta myllynratas oli myöskin lähellä hänen sydäntään, ja koska lapset kerran olivat onnellisesti välttäneet vaaran kuten hän luuli täytyi hänen muistaa vanhaa työtoveriaan, joka oli saanut niin kovia kokea. Ratasraukka näytti vallan kurjalta, ja vanhan myllärin sydäntä vihloi, kun hän kumartui lähemmin sen vaurioita tarkastamaan.
Arvaa sen, minkälainen siellä kotona sitten oli olla. Surumielisen vaimoni katse kohtasi minua ensimäiseksi, se vihloi sydäntäni, kun tiesin itsenikin suuresti syypääksi nykyiseen sietämättömään tilaamme. Ruoka ei maistanut, ja oikeata virkistävää unta en saanut vuosikausiin.
Meri kimalteli auringon kultaamana, lintujen laulut täyttivät ilman, metsä ja puutarha hohtivat kesäpäivän runsaassa hehkuvassa ihanuudessa. Silmiä hiukaisi sydäntä vihloi! Hän palasi sairaan luo. Mitä hän voisi tehdä hänen edestään? "Kerttu, sano väelle, että kirkossa rukoillaan rouvan edestä. Et saa kehoittaa heitä sinne menemään, kerro se vaan heille."
Sydäntä vihloi, Lontoon kaduilla, Kun kruunauspäivänä näin Bolingbroken Selässä uljaan berberilaisratsun, Sen ratsun, jolla sinä usein ajoit, Sen ratsun, jota helläst' itse hoidin. KUNINGAS RICHARD. Sen seljässäkö! Sano, kuinka kulki Se hänen allaan? TALLIRENKI. Uljaasti, kuin oisi Se maata halveksinut. KUNINGAS RICHARD. Niinkö uljas, Kun Bolingbroken selkääns' sai!
"Mutta nyt minä aion sinulle opettaa, mitä maksaa noin mennä pilaamaan miehen mainetta", sanoi Hannu, polkasi oikealla polvellaan Juhon vasenta käsivartta ja otti oikealla kädellään tupesta puukon. Hän puristi sen peukalon ja nuolusormen väliin, niin että puolen tuuman verta terästä jäi näkyviin ja vihloi sillä Juhon vasenta kuvetta. "
Vihloi sydäntäni, että olisin selkääni ottanut, jos vaan olisin sillä saanut pois selästäni mokomat autuuden välikappaleet. Sattuipa tulemaan pirtistä eräs oman kylän poika. Se ihastui kuin olisi nähnyt parhaan ystävänsä. Tuli tervehtimään ja kyselemään milloin minä olen tullut ja missä rupean majapaikkaa pitämään ja pyysi kumppanikseen.
Tapani antoikin tohtorin käteen toisen markan ja kiirehti kaksin käsin painamaan silmäänsä, jota vihloi ja poltti kuni tulessa. Veden vuotamisesta sokeana Tapani ei kyennyt pudonnutta markkaansa etsimään, vaan lähti haparoimaan ulos päästäkseen matkalle merikaupunkiin. Merikaupungissa asui Tapanin serkku, jonka luokse hän ensiksi kiirehti.
Fredrik ei ollut ottanut osaa tähän keskusteluun, vaan puheli iloisesti Lillin kanssa. Katsoin häneen, ja hirveä tuska vihloi sydäntäni. Sota! Ja hänen, joka oli minulle kaikki, täytyi myös mennä mukaan. Ajattelin hänet haavoitettuna, rikki-ammuttuna ja meidän lyhyen onnemme raunioina, ennenkuin se oli ehtinyt kukoistaa. Pieni lapsemme, joka pian tulisi maailmaan, syntyisikö se isätönnä?
Päivän Sana
Muut Etsivät