United States or Germany ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän kun kuuli asian, ymmärsi kohta hirmuisen rikoksen tapahtuneen, ja kielsi minua kiven kovaan kenellekään mitään puhumasta, uhkasipa, ruoja, antaa vielä aika selkäsaunan, jos vaan sanaakaan hiiskuisin koko jutusta. Hän, näette, pelkäsi vietävän meitä vieraiksi miehiksi ja sen semmoista.
Mutta kun kahvit oli juotu ja yö läheni, kauhistui Kaisa: »Herra siunatkoon, kun siellä sen vietävän poliisikamarissa piinasivat koko päivän, niin että jäi lihakaupassa käymättä!... Olisihan sitä tämmöisen päivän perästä laittanut huomenna vereksestä lihasta soppaa, vaan mistä sen nyt ottaa, kun lihapuoti on kiinni ja huomenna on pyhä!»
Lähet nyt kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Tästä kullasta koista, Kaunihista kartanosta, Luulet vietävän kotihin, Vietävän isosi luoksi, Ei vieä isosi luoksi, Vieähän isännän luoksi. Lähet kukka kulkemahan, Veran nukka vieremähän, Luulet vietävän kotihin, Vietävän emosi luoksi; Ei vieä emosi luoksi, Vieähän emännän luoksi.
Kas tuossa hänellä nyt on, mitä hän tarvitsee. Kuten lypsinlehmä, jolta vasikka viedään pois, Euleus häntä katselee. Kyllä kai minä itsekin paljoa mieluummin söisin persikoita kuin katselisin niitä vietävän pois. Mitäpä jos kansa saisi foorumilla nähdä tämän!
Klitsi muuten voisi sen siirtää tuolle kestikievarille, eikä siinä silloin ainakaan auttaisi muu kuin maksaminen, kun tekin olette takaamassa.» Hän naurahti Hautalaiselle. Tämä mielistyi. »No jos se vain sopii, niin tee se», hän sanoi, »ettei tarvitsisi vielä senkin vietävän kanssa joutua sellaisiin tekemisiin.» Valkolaisen kasvoille nousi taasen kylmä hien puuska.
Mitä se lie Linkonen siellä sanonut tai tehnyt, että heille oli syttynyt riita, jossa viinakauppias oli lyömäisillään Linkosen kuoliaaksi. Onneksi oli eräs naapuri riistänyt murhaajan kädestä kirveen, ettei lyönti osunutkaan mieheen. Naapurinmies talutti raivostuneen ystäväni kotiin. Ovea lähetessään he kompastuivat minuun. Linkonen oli huudahtanut: Sen vietävän kuliläjäkö siinä on!
Menin aukon luo, jonne olin nähnyt matkalaukkuni vietävän, ja huomasin, miten toinen laukku toisensa perään huolettomasti heitettiin sinne ja tänne, ennenkuin omani tuli näkyviin. Sitten seisoin sen vieressä tietämättä mitä tehdä.
Oh, veikkoseni, asetuppas minun sijalleni, sanoi muskettisoturi; minulla oli ensinkin niin vietävän ikävä, ja sitten toiseksi, minä en, totta puhuen, ensinkään pidä englantilaisista hevosista. Ja sitten vielä, jos tuntemisesta on kysymys, niin siihenhän satulakin jo riittää; se pistää kyllä huomioon. Mitä hevoseen tulee, me kyllä keksimme jotakin syytä sen katoamiseen.
»Niin, rakas ystäväni, minä olen saanut Illyrian leijonaritariston komentajan ristin... Ja herttua, joka on niin hiivatin ylpeä suuresta kunnianauhastansa!... Kun minä ensi uudenvuoden päivänä menen häntä onnittelemaan, niin istutan minä tuon kunniamerkin rinnalleni ... ja opetan sen vietävän kunnioittamaan...» Elysée ei ottanut uskoaksensa tuota. Leijonaritariston kunniamerkin!
Ainakin vanhempi heistä, herkkä ja hermostunut ihminen, pyörtyisi varmasti nähdessään minut paljastettujen miekkojen keskellä, luullen minua vietävän suoraapäätä mestauslavalle. Myöhemmin saan kuulla, että he näihin aikoihin ovat käyneet joka päivä asemalla saadakseen minulle hyvästi heittää, mutta tänään ovat he onnellisen sattuman kautta olleet estettyjä tulemasta.