Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Genoveeva lausui lempeästi: »Rakas poikani, älä pelkää häntä. Katsohan häntä ja suutele hänen kättään, ei hän tee sinulle mitään pahaa. Hän on hyvä, rakas isäsi. Katsos, hän itkee surkeuttamme. Jumala on lähettänyt hänet pelastamaan meidät täältä ja viemään meidät kotiin». Poika kääntyi ja katsahti vieraaseen.
Mutta kun sai katsahtaneeksi vieraaseen ja kun muisti, kuinka tämä silmäsi häntä kappelin kohdalla, niin tuntui sydämmessä niin sanomaton ilo. Simon vaimo toimitti varhain kaikki aamuaskareensa: hakkasi puut, kantoi veden, ruokki lapset. Sitte otti itsekin jonkun suupalan ja alkoi arvella, milloin panisi taikinan, huomennako vai tänään? Olihan iso kyrsänkannikka vielä jälellä.
Oliko se synkkä lapsuuden muisto vai onnettomien kotiolojen raskas taakka? Vai liittyikö se ehkä jollain tavoin tänne nyt ilmestyneeseen vieraaseen? Voisiko heillä olla jotain yhteistä, jota ei Toinilla ollut oikeutta jakaa?
Mutta kun saimme hänet sisään ja vuoteeseen, tärisi hänen koko ruumiinsa juuri näin! Ja sitten hän oli kuumeessa koko yön. Ja nyt hän makaa ihan liikkumatta. Kunpa vain ei kuolisi! Adelsvärd pyysi saada katsoa pikku Mariaa. Vanhukset puhelivat keskenään hiljaa ja vilkuivat hieman epäluuloisesti vieraaseen. Minä ymmärrän malariaa jonkun verran sanoi Adelsvärd.
"Me olemme kaikki kristityitä, me englantilaiset. Ehkä te ette pidä kristityistä? Tiedän että muutamat juutalaiset eivät pidä kristityistä," sanoi Peter, katsoen tyynnyttävästi vieraaseen. "Minä en rakasta enkä vihaa ketään ihmistä hänen nimensä tähden," sanoi vieras. "Nimi ei merkitse mitään." Vieras istautui taas tulen ääreen ja pani kätensä ristiin.
Mutta astuessaan tupaan hän näki talonpoikaisnaisen istuvan ikkunan luona ja katsovan häneen hiiskumatta sanaakaan. Vera katseli häneen ja punehtui korvia myöten katsoi sitten pois, luullen erehtyneensä, katsoi taaskin vieraaseen ja kävi yhä punaisemmaksi ja yhä enemmän hämilleen. Hän ei uskaltanut liikahtaa, hän seisoi kuin kynnykseen naulattuna...
"Kuka antoi maan Englannin miehille ja naisille?" kysyi vieras tyyneesti. "Mitä hittoja! He sanoivat tietysti että se oli heidän, ja silloin se oli heidän," sanoi Peter. "Entäs sen maan asukkaat, onko Englanti antanut teille ihmiset myöskin?" Peter katsoi hiukan epäröiden vieraaseen. "Tietysti se on antanut meille myöskin asukkaat. Mitä me tekisimme maalla ilman asukkaita?"
"Mutta voinhan lähteä hänen kanssaan vieraaseen maahan, missä meitä ei kukaan tunne. "Hän lähtee varmasti mukaan." "Vai olet sinä varma." "Olen." "Mutta sitä sinä et vielä tiedä", vastasi vanhus vakavan ja päättäväisen näköisenä, "että tämä on viimeinen yö, jonka vietät Iffinger-vuorella. "Liikkeelle, Adalgot! Minä, isoisäsi ja holhoojasi, käsken sinua.
Puolalaiset lehdet eivät voineet estää sitä, että sotajoukot peräytyessään polttivat kyliä, kauppaloita ja tehtaita, että kasakat piiskallansa ajoivat tuhansia talonpoikia maantielle, vaeltamaan itää kohti. Monta kertaa vihollisen odottamattoman nopea ilmestyminen pelasti väestön joutumasta kuljetetuksi vieraaseen maahan.
Mutta tämä sama ajatus, niin uusi ja niin perin mahdoton kuin se olikin, ei jättänyt häntä, vaan yhä enemmän hämmensi hänen mieltänsä. Kaikkein syvimmässä sydämmessä tuntui, että tämä ajatus vei häntä ikäänkuin kotiin päin, mutta puhuminen vei johonkin vieraaseen. "Olkoon sitten", ajatteli Henrik: "minä olen erilainen kuin kaikki muut."
Päivän Sana
Muut Etsivät