Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. syyskuuta 2025
Vieraani ehtivät juuri mennä puutarhaan, selitti Paavo Kontio, ohjaten hänet kirjastokammioonsa. Paina puuta!... He tahtoivat katsella vähän talon ympäryksiä. Niin vai, niin vai, myönnytteli Jaakko Jaakon-Lauri. Talo kuin linna ... vaikka ei tämä sentään Kakolalle vertoja vedä... Paavo Kontion täytyi jälleen naurahtaa hänen omaperäiselle huumorilleen. Oli se sentään vielä ennallaan tuo vanha veli!
"Noh, Lethbridge," sanoi Mr Travers, "missä on tuo nuori gladiaatori, jonka lupasitte tuoda tänne?" "Minä toin hänen mukaani ja hän oli äsken täällä. Mutta yhtäkkiä hän on hiipinyt pois abiit, evasit, erupuit. Minä juuri tässä katselin mihin hän oli kadonnut, kun te minua puhuttelitte." "Minä toivon, että hän ei aio tapella jonkun vieraani kanssa." "Sitä en luule," vastasi pastori epäilevästi.
"Se on tosin luvatonta, herra Eckhof... Mutta te olette innostuksessanne unhottaneet, että neiti von Sassen on minun vieraani tytär, eikä ole soveliasta, että häntä puhutellaan sillä tavalla kuin te äsken."
Kirjeentuoja samassa ilmaantui ovelle ja veturin vihellys ilmoitti, että paikalla lähdettäisiin. Minä siis ojensin käteni, nuori neitonen hyppäsi kepeästi ja vikkelästi vaunuun, ja me jatkoimme yöllistä matkaamme. Vieraani oli pieni, laiha olento, tuollainen hento tyttönen, jota ei koskaan voi ajatella naituna naisena. Hänen musta pukunsa oli yksinkertainen, vaan soma.
Vaikka näiden huomioiden ja havaintojen kirjottaminen onkin vienyt aikaa, tarvitsin minä vain muutamia sekunteja niiden tekemiseen. Vieraani tuntui olevan synkän levottomuuden vallassa. »Onko teillä se?» virkkoi hän. »Onko teillä se?» Ja niin suuri oli hänen hermostunut maltittomuutensa, että hän laski kätensä minun käsivarrelleni ja yritti ravistaa minua.
Tai onko ihmisluonne muuttunut niin täydellisesti, ettei kukaan enää katso omaa etuansa, vaan jokainen harrastaa toisten parasta? Muuten en voi asiaa selittää». »Ei ole tapahtunut kumpaakaan», vastasi isäntäni nauraen. »Mutta nyt teidän täytyy muistaa, herra West, että te olette sekä potilaani että vieraani, ja sallia minun saattaa teidät levolle. Huomenna puhelemme enemmän.
Me tapasimme Snellmanin Kuopiossa! Meillä on ollut sanomattoman hauska matka! Ja sitten kuului uimahuoneelta vain loiskahduksia, huutoja ja hihkumista. Rovasti irroitti servietin rinnaltaan, kääri sen kokoon, pisti renkaaseen ja tarttui viinimaljaan, joita oli asetettu jokaisen eteen, sitten kun ruuat olivat pöydältä korjatut. Hyvät ystävät ja rakkaat vieraani! alkoi hän.
Kuuluu makselleen jo velkojansakin. Niin se maailma menee ylösalasin. Kuuleppas, Henrik, sinä et varmaankaan ole vielä syönyt. Me menemme ulos kaupungille, kun on näin kaunis ilma. Mutta muista, sinä et lakkaa olemasta vieraani. He nousivat ja menivät etehiseen. Kun Henrik heitti palttoota hartioillensa, huomasi tohtori sen taskussa kirjan, veti sen ulos ja katseli kansilehteä. Jaha, tuo.
Minä vastasin kiittäen siitä ja toivoin, että vieraani söisivät päivällistä minun kanssani huomenna ja ylihuomenna joka päivä kello viisi, että saisimme nauttia keskustelua ja yhdessä olon iloja kokonaisen pitkän illan. Minä tunsin sydämessäni, että minun tuli esitellä erään henkilön maljaa. Minä tahdoin esitellä tätini maljaa. Eläköön Miss Betsey Trotwood, sukupuolensa paras!
ELMA. Miten tulee minun tehdä? En tiedä, sisareni armahin. HANNA. Neuvoani seuraa. Tule! MARKUS. Sisään, iloiset herrani! Paikalla! Istukaat, vieraani, ja olkaat huoneessani kuin kotonanne, Seinen-virran partahalla. YRJ
Päivän Sana
Muut Etsivät