Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
Hellmanin ristimänimi oli näet Aarnold. Selma opetteli sitä jo lausumaan ja koetti saada sille mitä kauniimman soinnun. A:n hän veti hyvin pitkäksi, ja o:n, jonka hän äänsi puolittain u:na, hän myöskin venytti. Sillä tavoin hän Aarnoldista sai jotain tähän tapaan: Aaaarn-uooldd.
Mutta puhetta jatkui kadulla portaiden edessä. He olivat taas päässeet kiinni johonkin, josta ei tahtonut loppua tulla. Nyt hän kuuli selvään, miten Berven sanoi hyvää yötä. Jakob se tuota juttelua venytti ja aloitti aina uutta... He olivat varmaankin istahtaneet portaille! Hän pisti jalat tohveleihin, meni ikkunan luo ja siirsi varovasti uudinta syrjään.
Sitä paitsi harmitti häntä kaikki päätökset!... Päätös, päätös, matki hän ja venytti sitä leveää sanaa vieläkin leveämmäksi... Ja sen hän sanoo niin kulkivat kiivakat ajatukset yhtä tahtia kiivaan kävelyn mukana sen hän sanoo, että hän voi, jos tahtoo, lakata polttamasta. Mutta hän ei tahdo, sillä se on luonnonlakia vastaan.
Sinä puolustit minua, mutta rovasti venytti kaulansa niin pitkäksi, että pää ylti noitten puitten latvain yli, ja huusi kirkolle asti: Turkka Ekyptiin! TURKKA. Olipa se mukavaa unta! TOLARI. Mutta kuule, Turkka. Mikä se olikaan se Ekyptin ottiatuota joka näki sellaista unta, että seitsemän laihaa ottiatuota nieli seitsemän lihavaa ottiatuota? TURKKA. Se oli faarao.
Siirtolaisista useimmat ottivat lakit päästänsä ja joku koetteli laulaa mukaan, pyrkipä joskus tavua edellekin, kun oli hänellä sanat kyllä hyvin tiedossa, vaikka ääni vaan ei riittänyt ja tahtoi katketa. Lopetettuaan laulunsa Friida pani silmänsä kiinni ja venytti kätensä ristiin polvien päälle, ja näytti rukoilevan. Sitten hän katsahti merkitsevästi siirtolaisiin.
Sitten tarttui tuuli niihin, venytti ne kultaisiksi langoiksi ja säkenöiviksi hiussuortuviksi ja lennätti alas Campanialle, Albanin vuoria kohti. Yö kävi yhä valoisammaksi. Ilma ei enää ollut pelkkää valoa se tuntui olevan liekkiä. Tiber virtasi elävänä tulena. Onneton kaupunki muuttui täydelliseksi helvetiksi.
Sen vanhan kellon verkkainen raksutus kuului ruokahuoneesta selvästi kuin olisi se hakannut. Pastoria milteipä tukahdutti. Papinkaulus tuntui puristavan kaulaa. Hän venytti sitä isommaksi. »Amalia... Rakas Amalia... Tuo kaulus kun on... Kaulaa puristaa», tapaili hän pulassa neuvottomana. Mutta Sakari vain yhäkin jatkoi.
Kirkkoherra luetti ulkoa Kasperilla toisen käskyn, ja kysyi sen luettua: "Kenen nimeä tässä käskyssä kielletään turhaan lausumasta?" Kasperi seisoi siinä sanaa sanomatta, katseli pitkin nenäänsä ja nypisteli ehtimiseen takkinsa ja liivinsä nappeja. Kun kirkkoherra viimein sanoi: "Etkö sinä sitä voi sanoa?" sanoi Kasperi: "Mistä minä hänen tiedän," ja venytti samassa naamansa pitkääkin pitemmäksi.
Hän nyökäytti päätään ja katsoi vielä kerran. Riitta pani merkille, että Lopon kasvot olivat puolta kirkkaammat sen jälkeen kuin hän ne tän'aamuna pesi. Semmoista kummaa ei ollutkaan tapahtunut sinä kuukautena, minkä he molemmat olivat yhdessä asuneet. Lopo pudisteli nyrkkiään ja venytti huuliaan nauruun niin, että ikenet näkyivät. Sitten käänsi hän selkänsä ja katosi. Riittakin poistui ikkunasta.
Ja annas kun hän sitten kirjoittaa sutasi tuon paperin, venytti Taras aivan kuin olisi laukauksen pitänyt seurata: paikalla tepsi. Minä olin jo itsekin silloin pystyssä ja kävin häntä kaupungista noutamassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät