Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !

Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025


Kaikki olivat juuri asettuneet paikoillensa ja monilukuiset Stuifenien väreillä koristetut palvelijat jo alkaneet toimittaa täänpäiväisiä velvollisuuksiansa, kun yksi heistä lähestyi linnan nuorta isäntää ja ilmoitti hänelle, että eräs harpunsoittaja-vanhus tahtoi huvittaa seuraa taidollansa ja sentähden pyysi päästä juhlasaliin.

Hänen luonteensa oli taipuvaisempi kuin Maarian, ja hänen viisaat vanhempansa saivat hänet vähitellen ymmärtämään, että pianon ääressä istuminen ei ollut hänen suurimpia velvollisuuksiansa. Mutta monta kovaa sai Liina parka kokea ja monta kyyneltä vuodattaa, joista hän olisi päässyt, jos kodissa hänen olisi täytynyt seurata äitiänsä kyökkiin ja aittaan

"Minua iloittaa, että sain sinut nähdä", lausui hovineuvos. "Mitenkä jaksaa äiti kotona? Joka päivä olen aikonut tulla häntä tervehtämään, mutta kenellä on sata rautaa tulessa, se ei aina joudu rakkaimpiakaan velvollisuuksiansa täyttämään." "Minä kiitän äitini puolesta suuresta kunniasta", vastasi tyttö. "Minä olen luullut isäsi olevan kuolleen ja että teidän täytyy työllä elatuksenne hankkia.

Vaan kauniimpi kuin kuolla sille uhriks' on elämä sen etuin etehen: sen elämä, ken työssä ahkeroipi, lakia, lempeyttä noudattaa, velvollisuuksiansa täyttäessään ei katso puolelle, ei toiselle, vaan sitkeästi siinä kiinni riippuu, mi totuus on ja kohtuus, oikeus; ei hämmästy, kuin hätäpäivä päälle maan, kansan saa, on kaikki hävittää, vaan alkaa uudellensa hankkimahan, mink' otti onnettuus ja kohtalo, ei pyytäin pyrinnöstään parahinta ja mielenmukaisinta hedelmää, mut tyynin mielin tyytyen vaan siihen, mi saada mahdollist' on milloinkin.

Vaan nämät olivat mietteitä, jotka eivät saaneet hämmentää uskollisuuttansa vainajaa vastaan; hänen oli vaariin ottaminen että nämät mietteet kulkisivat onnellisesti sivutse, ja että ne vaan vahvistaisivat häntä hänen päätöksessään rehellisesti täyttää velvollisuuksiansa.

Koskaan ei tiedetä hänen laiminlyöneen velvollisuuksiansa, eikä kahteenkymmeneen vuoteen niin ainaki Leena, tuo meillä ikänsä palvellut vanhapiika on minulle vakuuttanut ole meidän väkeä nähty tuntiakaan työssä ilman hänettä.

Synkeänä, kapinoiden velvollisuuksiansa vastaan ajoi hän kumppanilleen sanaakaan puhumatta. Mutta tämäpä katkaisi äänettömyyden: »Kuinka monta toimitusta herra nimismiehellä on tänä päivänäViisihän niitä oli, kolme ulosmittausta ja kaksi huutokauppaa. »Sinne Siikalahden kyläänkö nyt ensimmäisenä ajetaan?» »SinnePuhe ei tahtonut sujua.

Hän ei voinut syyttää itseänsä tämä oivallinen nainen hän ei voinut syyttää itseänsä, ei edes tänä itsetutkinnon hetkenä hän ei voinut kaikessa leppeydessään ja häveliäisyydessään ja nöyryydessään syyttää itseään, että hän olisi hetkeksikään unhottanut luottamustansa Jumalaan taikka velvollisuuksiansa lähimmäisiänsä kohtaan.

"Valtio on niiden holhoja, jotka eivät voi itsestään huolta pitää eikä itseään puolustaa. Niinkuin valtiolla on velvollisuus ottaa huomaansa lapsi, jos vanhemmat kuolevat, ett'eivät voi sitä hoitaa, niin pitää valtion myöskin sakoilla pakoittaa niitä vanhempia velvollisuuksiansa täyttämään, jotka joko tuhmuudesta tai pahuudesta laimin lyövät lapsiansa."

Hän selitti kuinka oppimaton ihminen on sokea, niin ett'ei hän tiedä eikä tunne velvollisuuksiansa Jumalaa, isänmaata eikä lähimaistaan kohtaan, eikä myöskään niitä oikeuksia, joita hän on oikeutettu kansalaisena yhteiskunnalta saamaan. Hän pyysi että kokous pysyisi rauhallisena, jos kohtakin mielipiteet eroaisivat ja ettei yhteen ääneen meluttasi, mutta että yksi puhuisi vaan kerrallansa.

Päivän Sana

alankolaisherroja

Muut Etsivät