Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Minä olen usein näinä päivinä muistellut Antigonen kauniita sanoja, joilla hän ylpeässä nöyryydessään vastasi raa'an Kreonin moitteisin: en minä ole syntynyt vihaamaan sinun kanssasi, vaan rakastamaan".
Hän ei voinut syyttää itseänsä tämä oivallinen nainen hän ei voinut syyttää itseänsä, ei edes tänä itsetutkinnon hetkenä hän ei voinut kaikessa leppeydessään ja häveliäisyydessään ja nöyryydessään syyttää itseään, että hän olisi hetkeksikään unhottanut luottamustansa Jumalaan taikka velvollisuuksiansa lähimmäisiänsä kohtaan.
Minun on henkeni sinun käsissäsi. Polvillani minä rukoilen sitä sinulta." Ja inhoittavassa nöyryydessään lankesi Hegio todestikin maahan ja halasi Cineasta polvista. Hänen koskemisensa vaikutti Cineaasen niinkuin jonkun matelia-eläimen. "Nouse", lausui hän kylmäkiskoisesti; "minä en pyydä sinun henkeäsi.
Siksi juuri puhuu nouseva päivä ja kukkiva kevät ijäisyyselämästä, ijäisyystotuuksista, joita ei mikään voi tyhjäksi tehdä. Toini antoi kynän painua ja ajatteli hetken. Hänen sielunsa silmäin eteen kohosi kuva hiljaisesta, kirkaskatseisesta miehestä, joka oli suuri nöyryydessään, jaloudessaan, mutta jolla oli suuri surujen taakka kannettavana. Hän tarttui äkkiä uudelleen kynään.
"Mutta olisiko teillä mitään sitä vastaan, että panen maata kaminin eteen?" "Jos niiksi tulee", sanoin minä, "tehkäät hyvin ja menkäät te vuoteeseni, mutta minä panen maata kaminin eteen". Hän kieltäysi tätä tarjousta vastaan-ottamasta ja oli liiallisessa hämmästyksessään ja nöyryydessään melkein niin iso-ääninen, että se olisi voinut kuulua Mrs.
Toinen armas opetus Nöyryyteen on sitten Lasten nöyrä anomus Luona vanhemmitten, Kun he pyytää, valittaa, Asiansa laatii Ynnä tinkimättä saa, Mitä tarvis vaatii. Laps on yksinkertainen Tässä nöyryydessään, Löytää aina vertaisen Vaikka köyhyydessään, Korota ei itseään Yli vertaistensa, Pitää nöyrän tavan tään Iloks omaistensa.
Olivier, niinkuin sanottu, hiipi ympäri salia kissamaisella tavalla, jota hänen tehdessään kaikki, yksin korkeimmatkin virkamiehet tekivät hänelle tilaa ja juhlallisesti osoittivat hänelle kunniaa, joskin hän nöyryydessään koetti sitä välttää ja sitten hän palasi takaisin sisäkamariin. Kohta sen jälkeen ovet temmattiin selkosen selälleen, ja Ludvig kuningas astui saliin.
Tuomo nöyryydessään ei katsonut tekoansa minkään arvoiseksi, vaan päin vastoin ainoastaan kenen hyvänsä ihmisen velvollisuudeksi. Eipä tätä Evan pelastusta Tuomon kautta olisi tarvittukaan, kyllä Clare olisi muutenkin ottanut hänet suosioonsa, tyttären selvästi lausuttu toivo olisi yksinäänkin riittänyt hänelle.
Päivän Sana
Muut Etsivät