Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. marraskuuta 2025
Ajattelematta, jäsenet velttoina ja tuntien itsensä vain mustaksi pisteeksi, jota alituisesti kosketeltiin neulankärjellä, kuljeksi hän öisiä katuja, joita pitkin tuulen viima lennätteli päivän kuluessa irtaantunutta hiekkaa. Kaikki nämä pimeät talot makasivat, ne huolivat viisi yökulkijoista, jotka maleksivat katuja pitkin ja kadottavat kaikki unelmansa ja toivonsa.
Toisella puolen oli muutamia heinäpieleksiä, puoleksi lumessa; toisella vanhuuttansa vääristynyt mylly, jonka siivet roikkuivat velttoina alas. "Missäs se linna on?" kysyin ihmetellen. "Tässä se on", vastasi kyytimies, osoittaen kylää, johon samassa juuri ajoimme. Portilla näin vanhan malmisen tykin; kadut olivat ahtaita ja vääriä; tuvat matalia ja enimmästä päästä olkikattoisia.
Haltia kurkisti alas häkkiin, se oli heiniä täynnä. Sitten pudottautui hän Heikin kanssa häkin läpi ruunan eteen ruuheen, joka oli puolillaan vasta pantuja kauroja. Mikset sinä syö? kysyi haltia. Mutta ei ruuna vastannut, seisoi vain allapäin, huuli lerpallaan ja korvat velttoina. Polle! sanoi haltia taas hyväilevällä äänellä ja taputteli ruunaa kaulalle.
Marjan oli vallannut mieletön kauhu ja tietämättä, mitä teki, hän huusi: En minä tule! Sinä hukutat meidät! En minä teitä hukuta ... sanoi Juha hiljaa vaikeroiden kuin kauan sairastanut, kasvot taas velttoina, silmät painuen hetkeksi kiinni. Minnekä me lähdetään? kysyi Marja arasti. Kotiin päin kai vai tahdotko jäädä tänne ... sitä hoitamaan?
Ne ei velttoina viinasta horjuneet, vaan raittiina valvoivat. Ja valppaudellahan vanhat nuo valon saattivat kansalleen, näin nostivat Suomen sorrostaan, maan säästivät lapsilleen. Ja se maa oli Pohjolan parhain maa, tuhatvetten ja metsäin maa, ja metsistä raivatut rintamaat täys' viljaa valkenevaa.
Mutta voi, heti myrskyn jälkeen vaipui tuuli kokonaan, meri lepäsi rasvatyynenä, purjeet riippuivat velttoina ja turhaan koettivat merimiehet luovia edestakaisin. Kaukana häämöitti jo ranta, mutta kun myrsky oli vienyt heidän veneensä, eivät he päässeet maihin. Kolmantena yönä Isolde näki sellaisen unen, että hän piteli helmassaan suuren metsäsian päätä, joka tahrasi verellä hänen pukunsa.
Heikko maininki heiluttelee laivaa joka suunnalle; purjeet riippuvat velttoina, lyöden ja lapsutellen edes ja takaisin; mastot ja raakapuut narisevat yksitoikkoisesti. Kaikki on niin masentavaisen hiljaista, että merimies tuskin pysyy hereillä. Tuon tuostakin tuulonen ikään kuin hengähtää vähän ilmassa, ja silloin koitetaan purjeita aina asettaa melkein tuntumattoman tuulenhengähdyksen mukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät