Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Vaan hän seisoi hämmästyneitten miesten joukossa, jotka kuiskailivat keskenään, sillä kylässä moni oli velkaa Stromminger'ille; hänen rikkautensa juoksi koko seudun suonissa.
"Kukas heistä sitten huolta pitäisi?" sanoi Jaakko viitaten lesken huoneesen päin. "Ethän ainakaan sinä!" sanoi veli, pyörittäen päätään. "Sinä et ole heille mitään velkaa". "En, leivästäni en heille velkaa jää", vastasi Jaakko sydämmellisesti, "isä-vainajani ja minä olemme sen kyllä korvanneet; mutta kiitollisuuden velassa olen kyllä heidän hyvyydestään ja ystävällisyydestään minua kohtaan!
Talon tytöt olivat pojalle antaneet viiniä ja makiaista ja mieluisasti olisi tähän jäänyt, mutta sanoi isänsä jääneen entiseen majataloon 14 riksiä velkaa, jotka ensin olisivat maksettavat, vaikka isänsä kyllä oli aikonut siitä muuttaa, sillä hänelle oli siellä monasti tehty vääryyttä. "Jos tahdot, sanoi apteekin herra, niin saat minulta ne rahat.
Te olette keskeyttäneet iloni, Hanskuri kummi, ja siitä olette minulle jotain palkkiota velkaa tämmöiselle lystiveikolle en huoli menettää sekä suunkostukettani että myös silmänhuvikettani. Vai vuoteen omana hän on?" "Tapa moinen on mulla ja koirallain Tytön sairahan luokse me riennämme ain'. Jos tyttösehen pipi sattuvi vaan, Me kaks' koht' joudumme katselemaan.
Mutta vaikka Edith käsitti tilansa kaikella sillä hienoudenaistilla, joka on hänen sukupuolensa suurin kaunistus, ei hän kuitenkaan hetkeäkään näyttänyt ajattelevan, että se, minkä hän oli häveliäisyydelleen velkaa, olisi verrattava siihen velvollisuuteen, jonka hänen tuli täyttää ritaria kohtaan, joka hänen tähtensä oli ereykseen ja vaaraan viekoteltu.
Enkä ole velkaa siksi pitänyt, ett'en olisi sitä kyennyt jo aikaa maksamaan; mutta minulla on ollut isoja maanviljelyksen parannuksia ja laajennuksia tehtävänä, silti en ole tahtonut."
Ei suinkaan, sillä velkaa ei ollut karttunut muuta kuin joku sata markkaa, huomioon ottaen ne raha-annot, mitkä kotiani lähetin väliaikaisena opettajana ollessani, ja että kustansin veljeni kansakoulussa.
Hän puhui toiveistansa saavuttaa kuuluisaa nimeä, jota hän oli toivonut siitä asti kuin hän rupesi muistamaan; esteistä, joita alhainen sääty ja vähät varat olivat hänelle tuottaneet; odottamattomista toiveista, joita hänen lapsuudessaan erään rikkaan miehen aulius hänen kunnianhimolleen avasi; tuo rikas mies oli sanonut: "Lapsi on nerokas, minä annan sille sivistyksen kurinpidon, kerran se tulee maailmalle maksamaan mitä se on minulle velkaa; opinnoista, joita innolla aloitettiin, hartaudella pitkitettiin ja surulla lopetettiin aikaisessa nuoruudessa.
Hän nousi ylös ja veti kukkaronsa esille. Mitäs olen velkaa? Vaimo tuli tarkastamaan, minkä verran ruoka oli kulunut, voidakseen muka määrätä kohtuullisen hinnan; vaikka hän oikeastaan koko ajan oli sielussaan laskenut, kuinka paljon tuosta ateriasta mahdollisesti voisi kiskoa. Lopo oli aukaissut kukkaronsa ja odotti; vaimo siinä vielä aprikoitsi.
Puotiin olen myös velkaa. Anna rahaa. Rahaa! Minulla ei ole. Oletko jälleen ne juonut?! En juuri! Annoitko rahaa tuolle lutkalle?! Entäs sitten? Tuollaiselle himojen välikappaleelle! Hän on ainoa ystäväni. Sinä onneton, millä nyt hyyry maksetaan?! Ole huutamatta! Sinä saat toisen kerran. En tahdo syödä vanhaa sillin häntääsi enkä juoda sikurikahviasi ja sitten sinä mangut aina.
Päivän Sana
Muut Etsivät