United States or Philippines ? Vote for the TOP Country of the Week !
KAMREERI. Minä en virkakaan mammalle mitään, ennenkuin vieraat ovat täällä, silloin on hänen myöhäistä enää ruveta panemaan vastaan. No, mitä siihen sanot, veliseni? ONNI. Eipä hullumpaa! Setä aikoo tehdä tuommoisen äkkiarvaamattoman rynnäkön, huomaan minä. KAMREERI. Juuri niin.
Gunilholman kreivi matkustaa ulkomaille ... kreivitär lähettää kreivin ystävän erääseen pappilaan Taalainmaassa, antaen kuuluttaa hänet kristilliseen avioliittoon Gunilholman pehtoorin kanssa... Veliseni, onko sinulla nuhaa, kun et tunne poltetun sarven hajua.
Viimeiset sanansa olivat niin vakuuttavat, että nostin päätäni ja katsoin häneen. "Veliseni, kuinka on mahdollista, että voit olla siitä niin varma?"
Voi veliseni! Kaikkia asioita et kuitenkaan saa päättäneeksi.
Kyllä se palasi, veliseni, aikoja sitten palasi. Tuossa se taisi olla kohta syys-Maarian jälkeen. Kylläpä me olimmekin iloissamme, että Jumala hänet meille takaisin toimitti. Ikävä meidän oli hänettä. Eihän sen työstä enää sanottavaa ole, johan hänen työvuotensa ovat olleet ja menneet. Mutta talon päämies hän on ja silloin meidän on hauskempi olla. Poikakin oli ylen iloinen.
Tavan takaa hän meni everstin luo sekä huudahti tuikkaavin silmin ja käsiään hieroen: "noh, veliseni, mitäs ajattelet? Mitäs sanot, veljeni? mitä häh? Häh mitä?"
KAARLO. Me pysähdymme siis tänne? KUSTAA. Tottakai! Minä ainakin äänestän tänne jäämistä. KAARLO. Vaiti veliseni. Tiedäthän että vapaasukuisilla on äänestäessä etuoikeus ja että aatelismiehen sana aina tukkii aatelittoman, suun. Mitä siis armollinen parooni asiasta arvelee? AKSEL. En mitään. KAARLO. Kas niin ... joko taas on niin pitkälle päästy? Siinä sinä seisot jälleen ajatuksissasi.
Simo kyllä huomaa, ettei eukko suinkaan ole tyytyväinen, mutta minkäs sille voi; ei ole mitään huomaavinaan ja tarttuu vierasta käteen. Käydäänpäs veliseni syömään, sanoo hän hänelle. Vieras istui penkille. Mitäs nyt! Etkös ole mitään keittänyt? Martta vimmastui. Kyllä keitin, mutta en sinulle. Johan sinä olet järkesikin juonut.
Hän on suuri taiteilijatar, veliseni... Sinun pitäisi nähdä hänen öljyvärimaalauksensa ... mutta ei samalla kertaa kuin hänet itsensä, sillä hän saattaa ne varjoon. Sinä olet tänä iltana oikein lystikäs... Hän näyttää panneen sinut aivan pyörälle... No, siihen ei vaadita paljoa... Tuliko sulhanen hänen mukanaan pappilaan?
Ja'a siis perintösi minun kanssani; minä olen sinun veljesi!" Sulttaani naurahti ja antoi hänelle erään kultapalan. Mutta ukko käänteli kultapalaa joka puolelle ja tarkasteli sitä hyvin. Viimein hän sanoi päätään pudistellen: "Veliseni, minkätähden minä saan ainoastaan yhden kultapalan, vaikka sinulla on kultaa ja hopeata enemmän, kuin sata kamelia voisi kantaa?