Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. toukokuuta 2025
Pian sille ryyppykin maistuu. Mahtaisikohan tuo juoda viinaa? Se kysymys oli pian ratkaistu. Kumottiin Nallelle ryyppy kurkkuun, ja heti kun oli saanut sen irvistäen nielaistuksi, hän pisti kielensä ulos ja pyysi lisää. Katsos veitikkaa! nauroivat herrat. Kyllä se nyt riittää sinulle täksi kertaa. Nalle oli koko sen kevään ja kesän asemaherrojen luona.
"No kun se kirje olisi tytölle menevä", jupisi Kaaperi ja huokasi syvään, ikäänkuin raskaasta työstä päästyään. "Ahaa", sanoin minä, "se on siis rakkaudenkirje. Kas vaan sinua vanhaa veitikkaa!" Kaaperi punastui hiukkasen eikä kyennyt puhumaan mitään. Sillä välin silmäilin minä noita nuhrautuneita papereita saadakseni jotakin johtoa kirjeelle.
Hänellä oli nimittäin tapana joka ilta tulla maihin rakastettunsa luokse, ja kun hänen tiensä kävi läpi lautakartanon, asetuimme eräänä iltana vahtiin ja ryntäsimme neljä veitikkaa hänen kimppuunsa, kaasimme ukon ja pehmitimme sitten voimiemme mukaan köysipatukalla hänen leveätä selkäänsä, antaen hänenkin vuorostaan maistaa samaa suloutta, jota hän itse oli minulle samoin kuin monelle muulle niin hyväntahtoisesti jaellut.
Hänellä on talvipuku: turkki, puuhkio, hilkka, saali, villalapaset ja päällyskengät. MAIJA. Mutta pysähdy nyt, Svante! Anna minulle takaisin kukkani! Hän pakenee, häntä ei enää näy! Oi, sitä poika veitikkaa! Svante-e! KAIKU
Roobin oli reipas poika, reipas rento, reipas rento; Roobin oli reipas poika, reipas veijon-vento! Kuu kului vuoden vaihtehen, kuninkaan viimeist' eellisen: kun puhkui tammipakkanen, sai raittiin kehdon Roobin. Kätilö kättä tarkastaa: "Jos eloon jää, sen nähdä saa, on pojass' aika veitikkaa, jos pannaan nimeks Roobin!
JUHANI. Ensimmäinen ryyppy olkoon Laurin. Hän ampui kuin mies, kohtasi veitikkaa oikein kultaiseen paikkaan, ja kämmenillensä valahti kontio alas kuin viikatteen edestä heinä. Aika naukki, poikaseni! LAURI. Jospahan minäkin kerran kulauttaisin ryypyn kurkustani alas. JUHANI. Sinä »härkämies» viinatiellä, ilman yhtään makua vielä, viaton kuin lammas.
KARIHAARA. Katsohan veitikkaa, minkä teki! PASANTERI. Jäipä Joosepilta kiinni saamatta. ONNEN HERRA. Ja suutelematta. KARIHAARA. Mutta tuosta minä otankin tytön ikuiseksi kullakseni. EEVA. Elkää ottako, hyvä Jooseppi. Minä rukoilen. KARIHAARA. No, en ota, koska niin koreasti pyytää, mutta se ehtona, että saan huomenna parikseni tuliaistansseihin. ONNEN HERRA. Mutta jos ei neitsy Eeva lähde?
Et tainnut tietää tulevani, kun ortesi noin matalalle salvoit? Terveheksi! hän pisti kättä Juhalle. Terveheksi! hän pisti kättä Marjalle, reippaasti, iloisesti, ääni heleän sointuva, hampaat välähtelevän valkoiset hienon kähärässä parrassa, ruskeissa silmissä viekasta veitikkaa ja huolettoman ilon kiiltoa. Mistä on vieras matkalla? kysyi isäntä.
'Pikku naiseni' täytyy vielä tunnin kuluessa tarjota minulle kupin kahvia ja tänään illaksi kermata minulle hyvän omeletin; 'pikku naiseni' täytyy pitää huolta hyvästä yösiasta minulle ja olla hiljaa kuin hiiri, jos Hirschwinkelissä käyttäyn, ikäänkuin olisin kotonani siellä..." "Ah, herranen aika tuota veitikkaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät