United States or Vatican City ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Tuon naisenko luo, joka koulua pitää?" kysyi Mr Bowill nyreän näköisenä. "Niin, miksi ei?" kysyi Kenelm. "Hän ei ennen ole tahtonut muuttaa sinne. Minä ehdoittelin sitä vuosi sitten. Vallaton tyttö ei silloin tahtonut mennä kouluun." "Mutta nyt minä tahdon, setä." "Hyvä, sitten pääset sinne heti kohta; ja minä toivon, että sinua pannaan vedelle ja leivälle. Tuhma lapsi!
Se on jo melkein veden pinnalla, niin että näen sen mahtavat, joukeat liikkeet. Yhä enemmän rantautuen se on viimein tukkipuoman luona ja käy sen allakin. Jos minulla olisi apumies, olisi se jo minun, mutta minä en pääse liukkaalle, liikkuvalle puulle. Sen on annettava painua puoman päähän, matalammalle vedelle.
Kymmenen päivän perästä tulivatkin hänen aluksensa maaliskuun 3 p:nä 1541 "suurelle vedelle". Se oli Maranon-joki, jonka muuan espanjalainen samanniminen sotamies kuusi vuotta sitä ennen harharetkillään Panamasta Peruun oli nähnyt sen yläjuoksussa ja antanut sille nimensä. Orellana nyt saavutti joen noin 200 suom. penikulmaa sen lähteistä ja 400 sen suusta.
Minä istuin tänäpänä mielipaikassani metsässä, pienen lähteen ääressä, joka kuohuttaa vettä niin hiljaa, niin hiljaa, ilman vähintäkään pauhua taikka humua, jotta useasti tulen ajatelleeksi lammikkoa, jonka enkeli liikutti, antaen sen vedelle parantavan mahdin, ja niin suuri on elonvoima kaikissa esineissä tämän pienen lähteen lähisyydessä, että se näyttää lähtevän itse lähteestä.
Se oli pelkäämättä vaihtanut laukauksia parin kolmen tanskalaisen fregatin kanssa ja sen oli viimein onnistunut lähellä Rügenin rantaa päästä matalammalle vedelle, missä isot laivat eivät enää voineet sitä seurata.
Mutta hänen kanssaan he säännöllisesti aamiaisten jälkeen kävelivät jonkun matkaa. Aarnold ei antanut minkään työn itseään siitä estää eikä hän liioin kuunnellut Selman verukkeita, kun hänelle ei useinkaan tahtonut juuri sillä minutilla sopia. Milloin oli Miina mennyt vedelle ja hellassa paloi tuli, ettei käynyt kotia jättäminen yksin.
Toisena päivänä jo tuli Wallin kipeäksi tuosta ilkeästä vedestä; mutta pysähtymättä täytyi kuitenkin väkimarssilla pyrkiä eteenpäin, sillä jos ei hyvissä ajoissa päästy vedelle, niin oli hätä tarjona. Kolmannen päivän iltana saavuttiinkin kaivolle, mutta voi kauhua! se oli katkeraa ja suolaista kuin salmiakkirohdot.
Sekä aikaiset että niiden pienet penekset. Entä sitte ? Kertokaa! Sitte me menemme vesille. Minä meloskelen ja soitan huuliharppua. Ja kaikki seuraavat mukana nuo nakertajat ja nikertäjät, seuraavat meitä syvälle vedelle. Niin, sillä niiden täytyy! Minkävuoksi niiden täytyy? Juuri sen vuoksi, kun ne eivät tahdo. Sillä ne niin kauheasti pelkäävät vettä, sen vuoksi täytyy heidän veteen.
Mutta samassa keksi hän Reidan ja kysyi: Kuka se tuolta tulee? Vieras on! virkkoi Reita ja oli parilla ponnahduksella nuottakodan edessä. Tästäkö menee tie Panulaan? kysyi hän. Tästä menee! Mutta kuka se on? kysyi nainen. Ketäs te olette? kysyi Reita vastaan. Oletteko Panulasta? Emäntä olen ... tulin vain vedelle ... tämä on Jouko ... mutta eikö se ole Reidan poika? Se on, vastasi Reita.
"Zeno marssii kolmeksi päiväksi koirankoppeliin vedelle ja leivälle, ja muuten tuolle nuorukaiselle ilmoitetaan, että hän tästälähin aina nimitetään Zenoksi vaan. Se olkoon sanottu! Nimen olen minä hänelle antanut, eikä tuo musta lurjus saa ruveta sitä nureksumaan, ellei tahdo oppia, miltä piiska tuntuu. Tuota roistoväkeä! Näkyypä heissäkin olevan ylpeyttä!