Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. kesäkuuta 2025
Onko vaara nyt jo ohitse, isä? kysyi Meeri. On se ainakin tällä haavaa. Me olimme juuri matkalla kotiin, ja polku käy tästä aivan läheltä. Todellakin! Kuinka kamalilta me mahdamme näyttää kaikki tyyni; Bruuno on saanut nokiviikset! Sama se, kun vaan saan ruokaa, vatsani on jo kirkunut monta tuntia sanoi poika ja haukkasi voileipäänsä valkoisilla terveillä hampaillaan.
"Kyllä, kyllä ... mitäs, eihän sitä yhdellä hyvälläkään aterialla kauvas päästä; sainhan minä tuolla Kivistössäkin menneellä viikolla syödä vatsani täyteen", sanoi hän naurusuin, ikäänkuin muistellen noita parhaita nykyisen elämänsä aikoja. "Minä menen sanomaan eukolleni, että hän panee teille ruokaa", sanoin minä, käsittäen, että hänellä taasenkin olisi aika saada kylläkseen syödä.
"Mikä on hätänä, rakas isä?" kysyi Leena, joka tuli juosten askareistansa navetasta. "Pane ruokaa pöydälle, vatsani on tyhjä; missä äiti on?" "Odota rahtusen, ruoka on oitis pöydällä!
Kun päivyt ylentelihen, Joka kaislanen kahahti, Joka korttehut kuhahti, Minun vatsani varahti; Kun kuuhut ylentelihen, Silloin matka mairisampi, Silloin kulku kukkarampi, Astuntani armahampi. Varjele Jumala soasta. Varjele vakainen luoja, Kaitse kaunoinen Jumala, Kavioista vainovarsain, Sorkista sotahevosten!
Samana aamuna minä kohtasin Skeppsbron sillalla erään vanhan kojutoverin, joka otti minut laivaansa, antoi minulle vaatteita ja antoi minun syödä vatsani täyteen, mitä ei ollut tapahtunut kahteen viikkoon. Kun herkesin juomasta, oli minulla myötäinen tuuli kaikissa purjeissani. Nyt tietää valtiopäivämies, kuinka asianlaita on, ja nyt voitte hyvällä omallatunnolla antaa minulle tytön.
Siinä siittelin sukuni, Kasvattelin kaltaiseni, Siinä vatsani vajensin, Sokiana synnyttelin Ruskiat revon näköiset, Metsän piskat pikkuruiset. Sinä kannoit silmitönnä Minun poikani poloisen Näkemähän nälkäpäivät, Kituviikot viettämähän Kaukana emon ko'ista, Pesän pienoisen periltä. Kuuleppa kylän isäntä, Oot suvussasi omassa Monta nälkäistä näkevä, Onnetonta orpolasta.
Söin selvää leipää liika paljon, vatsani ei kestänyt. Sangen vaarallista. Ei tässä lääkkeet enää auta. Sinä et voi hiuskarvankaan vertaa jatkaa hänen elämäänsä. Tärkeämpi on, jos hänet saadaan pelastetuksi ijankaikkisesta kuolemasta. Se on pakosta. Häntä kun ei ole edes kastettukaan.. Ei .. ei ole kastettu .. nyt he kastavat.. niin kastakaa.. Tahdotko, että sinut pitää kastaa?
Päivän Sana
Muut Etsivät