Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. heinäkuuta 2025
Eudotja kiivaasti käski orjattaria viemään vasun pois, ja Maria nähdessään hänen nyrpeytensä pyysi:
Huu, sulkekaa porstuan ovi, Juhl!... Huude on niin paksu, ett'ei se tahdo sulaakaan ... pakkanen ei koskaan ole niin purevaa muulloin kuin kuutamolla!" Hän kantoi ämmän toisen vasun ja odotti kynttelin tynkä kädessä, kunnes hän ehti sytyttää tulen pesään... Hän haisi vähän viinalta, niinkuin tavallista oli hänen tullessaan kotiin iltasilla.
»Viepikö se pois mukanaan?» kysyin vähän pelossani, että jos tuo vienee sen löytökäisen. »Ei suinkaan se vie», sanoi äiti. »Eikö tuo antane minulle tuota.» Vieras naurusuin toi sen vasun äidin viereen. Kun näin että se annettiin äidille, niin aloin houkutella sitä vierasta hakemaan toista minullekin. Vaan äiti sanoi, että »pidetään yhteisesti tämä. Saat veikoksesi.»
Tiedän: Nyt viime joulustakin lähtien on: Haverisen Kaisu tammikuussa ... sitte laskiaisen aikana jo Pirisen tyttö ... kynttelin korvissa jo Anni ... Marian pyhinä Reposen tyttö ... pääsiäisenä Kaikkosen ... helluntaina Havukan Liisa ... ja... Jäi tuo viulu, niin piti tulla hakemaan... Mitähän se Myrkky sen Sohvin kansaa puuhailee, kun se näkyi täältä lähtevän. Kävin vasun hiiliä valmiiksi.
Onnellinen se, joka ikuisesti saisi sulkea hänet syliinsä, varjella häntä kaikesta pahasta, raivata tien hänelle ja levitellä ruusuja hänen jalkainsa eteen. "Tämänhän minä saan kantaa", hän otti vasun Marialta. "Mutta se on kovin painava." "Neiti Linden olisi pitänyt sanoman: kiitos, mielelläni, se on todellakin kovin raskas."
Siellä loisti jälleen joulukuusi kynttilöineen, joulupukki hyppeli saliin niinkuin ennenkin, kolme täyttä vasua kannettiin sisään ja isä alkoi jaella kääröjä. Jännityksissä ja uteliaana seisoin minä tuumiskellen, mitä mahtaisi nyt minun osalleni tulla. Ensimäisen vasun sisältö oli jaettu kaikki olivat saaneet jotain kaikki, paitsi en minä; mutta en minä kuitenkaan vielä käynyt toivottomaksi.
Kestin tuota tunnetta hetkisen, mutta kun ei se ottanut viihtyäkseen, vaan kiihtyi päinvastoin yhä enemmän, nosti se minut lopuksikin jalkeilleni, ja pakotti siirtymään vasun toiseen päähän, missä tiesin makean maitokupin itseäni odottavan. Sen pahempi, oli tuo kuppi usein tyhjä. Ja silloin oli tarvis tiukkaa ja jäntevää ajatustoimintaa, jos mieli minun enää ollenkaan jatkaa maallista vaellustani.
»Herra siunatkoon!» sanoo emäntä, vanhus, joka kiirein askelin tulee pihalle. Hän joukon läpi astuu oudonnäköisen olennon luo, jota silmää. »Iikka raukka, oma onneton, kaivattu poikani!» Iikka heittää kelkan jutkon maahan: hän on päässyt valjaista. Hän alkaa toimittaa ajomiehen tehtävää: ottaa vasun ja mytyt kainaloonsa. Sanoo hymyillen äidille: »
Hän piti sitä ylistelynä, se oli kuin taputtelu hevoselle. Ja silloin hän muka päästettiin valjaista, ja toimitti sitten ajomiehen tehtävät. Ajomies kantoi vasun huoneeseen ja antoi rahat. »Jumalalle olkoon kiitos, siunatkoon Hän hyviä ihmisiä!» lausui vaimo nähdessään rahat ja leivän paljouden. Hänestä tuntui, että he ovat rikkaita.
Herneitä kun oli vasusta kaatanut, niin heti, kun oli pannut vasun kohdalleen, oli se täynnä. Maitoa kun kannusta kaatoi, niin sekin oli parrastasana kun pystöön nosti. Tyttö oli vain aina siunannut, kun oli antanut. Kun he nyt siitä puhelivat, niin innostui Elsa aina enemmän. Jos vain saisivat niin kuin se tyttö! Mari vakuutti, että he saavat, kun vain rukoilevat, ja Elsakin uskoi täydellisesti.
Päivän Sana
Muut Etsivät