Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 18. heinäkuuta 2025
Se toki löytyi myllyrännin häkistä ... ovat voineet housutkin mennä sinne ... minäpä juoksen katsomaan ... kyllä kai se tuo vasu tuossa sillä aikaa säilyy ... kyllä se ne minulla maksattaa, mutta milläpä minä ne maksan... Voi kova onni sentään, kun sen olisi pitänyt saada ne huomiseksi jalkaansa ... olisin minä ennättänyt saada ne saunan orrella yön aikaan kuiviksi. No, nyt ne meni koskeen!
Herneitä kun oli vasusta mitallisen ottanut, niin oli vasu jäänyt sittenkin kukkuralle, niinkuin oli ollutkin. Maitoa kun kannusta kaasi, niin oli kannu heti parrastasalla, kun pystöön nousi. Tyttö oli vain aina siunannut, kun oli antanut. Heilläkin oli kelkka kysyttynä valmiiksi. Mutta kukaan ei tiennyt tästä heidän hommastaan, jolla he aikoivat ilahduttaa kaikki.
Luultavasti oli minunkin kiintymykseni kokoonpantu kaikesta tämmöisestä en muista niin tarkoin mutta sen muistan, mikä hänen rakkautensa rajaton ilmaus erikoisesti minua liikutti. Hän oli kartannut kaiken päivää villoja, kooten lepereitä suureen vasuun. Illalla oli vasu täynnä. Minut oli riisuttu, mutta paitahihasillani minä vielä kirmailin huoneessa yli pöytien ja tuolien.
Aapon, hänen niinkuin muidenkin mielestä, olisi pitänyt olla aivan toisenlainen. Avojaloin, rikkinäiset housut, suuri takki, jossa hihat oli käärittynä, karvalakki päässä ja käsivarrella vasu, josta äiti olisi heille jokaiselle jakanut paloja. Se oli vain joku muu poika, tuo! Kun äiti vakuutti, että Aappo se on, niin Ville purskahti itkuun ja huusi, ettei se ole Aappo!
Nähtyään Mikolta puhdetyön loppuneen Auno nousi laittamaan illallista ja katsottuaan vasua huudahti: Voi, voi, miten tuli komea vasu! Sitten kun meillä on kolmekymmentä lammasta, niin kyllä vasu saa täytensä, ja eipähän se ääriään itke, jos se ei aina ihan kukkurina olisikaan.
Ei, vastoin älyä ja salausta, Avatkaa vasu huoneen harjalla, Pois linnut päästäkää, kuin marakatti Vasuhun koetteeksi itse käykää Ja pudotessa niskat taittakaa. KUNINGATAR. Jos sanat henkeä, henki elämätä, Niin, usko pois, ei elämätä mulla Sun sanojasi ulos hengittää. HAMLET. Ma viedään Englantiin, sen tiedättenhän? KUNINGATAR. Ah! sen ma unhotin. Niin päätös on.
Elämä kodissa kävi yhä surullisemmaksi. Myöhään syksyllä, kun ilma jo oli viiltävän kylmä, lähetti Mataran muori Miinan ja minun kerjuumatkalle kylään. Kolmen päivän perästä palasimme kotiin pikku vasu täynnä leivänpalasia. Nyytissä meillä oli yksi kokonainen ruisleipä ja yksi rieskan puolikas. Ne oli Niemelän emäntä antanut, hän, jonka luona äiti oli nuorena ollut palveluksessa.
Kuunnellessaan Mikkokin ikäänkuin heräsi unelmistaan, otti loukosta konttikirjasen vasutekeleensä, rupesi sitä kutomaan ja sanoi: Minkähän korkuinen tästä vasusta pitäisi tulla. Sillä ei väliä, sanoi Auno. Siitä näkyy karttajaisvasuksi tulevan liian suuri, näkyy tulevan vasu, jossa minä voin pitää kasassa olevia villoja, ja silloin on sitä parempi, mitä korkeampi se on.
Metsä loppui maantien varrella, ja toisella puolen sitä alkoi suuri puutarha, jonka varjoiset puut levittelivät oksansa tien yli. Köyhä, vanha vaimo avasi puutarhan portin. "Kiitoksia tästä kerrasta", huusi hän puutarhaan päin ja mennä linkutti sitten pois vasu kädessä sakarasauvansa nojassa.
Hän oli opettajattarena kansankielisessä tyttökoulussa, mikä hiljakkoin oli perustettu kaupunkiimme sekin yksityisten kansalaisten varoilla. Kulkeissamme Annan kanssa puhelimme »kuluneista päivistä», muistelimme lapsuuden aikoja, jolloin vasu kainalossa kulimme talosta taloon. Nyt oli meidän lähtöpäivämme. Kävin Jaakon ja Juuson asunnossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät