Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. toukokuuta 2025
Olisin menehtynyt sekä ruumiillisesti että henkisesti, ellei Ernst olisi ollut niin lujaluontoinen. Hänen luonteensa mukaista oli vastustaa virtaa ja hänelle oli tavallaan mieleistä taistella sitä vastaan ja voittaa vastoinkäymiset. Vuosi vuodelta hän otti yhä enemmän työtä niskoillensa ja hänen onnistui vähitellen, mitä suurimmalla ahkeruudella saada talonsa jälleen jotensakin hyvinvoivaksi.
Se ei tapahdu niinkään helposti ... ja missään tapauksessa hän ei vältä epäluuloa ... se on usein terävämpi kuin kirves ... hän menettää virkansa ja luottamuksensa ... omaisuutensa hän jo on menettänyt ... viime yönä muuttui se soraksi. Mutta jos on totta, että voimakkaita sieluja vastoinkäymiset ja onnettomuudet enemmän terästävät kuin masentavat, miten silloin käy kostomme?
Jumala paratkoon, ihminen on viheliäinen. Minusta näyttää toisinaan siltä kuin olisi kaikki käynyt minulle hyvin niin kauan kuin medaljonki oli hallussani. Juuri vähää ennen olimme voittaneet venäläiset Holofzinin luona sielläkö siis onneni aurinko laski? Aina siitä asti ovat vastoinkäymiset minua seuranneet.
Ainoastaan turkkilaisten vastoinkäymiset, jotka seurasivat toisiaan isku iskulta, mahdottomuus saada apua Ranskalta ja Englannilta, todennäköisyys saada yksin käydä sotaa sekä Venäjää että Preussia vastaan, kurjuus, nälänhätä ja hävittävät taudit maissani pakoittivat minut myöntymään tähän onnettomaan ehdotukseen, joka luo varjonsa yli koko hallitukseni.
Se on synkkä pessimistinen taulu, sillä vaikka »viimeisen tuomion» toinenkin puoli, autuaitten pelastus on yhtä rintaa esitetty, ei siitä ainakaan minuun ole jäänyt muuta muistoa kuin muisto ankarasta, leppymättömästä vihasta ja ihmiskunnan peruuttamattomasta kadosta. Taiteilija maalasikin sen vanhoilla päivillään, kun murheet ja vastoinkäymiset olivat hänen mielensä murtaneet.
Jos toisinaan murhe ja vastoinkäymiset pimensivät tulevaisuuden ja tekivät elämän tukalaksi, niin toisinaan oltiin taas toivossa rikkaita ja onnellisia; ja jos ei aina tunnettu lapsia niin suuriksi Herran lahjoiksi, kuin Paavolassa katsottiin Lyyli-tyttöä, niin ne sitä huolellisemmin kumminkin tulivat varjelluiksi maailman pahuudelta, jota rikkaiden usein on kovin vaikea estää parhaimmallakaan huolella ja tahdolla.
Sinulla on liian hyvä onni rakkausseikoissa, voittaaksesi pelissä; mutta mitäs vastoinkäymiset sinuun tuntuvat! onhan sinulla, onnellinen veitikka, herttuattaresi, joka ei ole kieltävä sinulta apuansa?
Vastoinkäymiset ja huolet, joita hän äitinsä kuoleman jälkeen oli saanut lapsuudessaan kokea, olivat vaikuttaneet terveellisesti hänen sieluunsa, ja hän olikin ainakin sen suhteen vanhentunut liian aikaisin, tahi paremmin sanoen hän oli kahdenkymmenen vuotiaana saanut kolmikymmenvuotiaan järjen.
Vaan hän ei valittanut: hän oli tottunut rauhallisesti kärsiväisenä kantamaan kaikki vastoinkäymiset; vanha äitinsä isä lausui hänelle usein: "Me olemme köyhät. Kärsikäämme kaikki, mitä Jumala lähettää sekä pahat että hyvät ajat. Köyhät eivät saa tahtoa".
Minä tiedän, että kaikki vastoinkäymiset, mitkä Jumala minulle lähettää, ovat iäiseksi onnekseni; ja sydämmessäni asuu tunne, joka on minun maallinen onneni. Se seuraa minua kuhunka menemme. Se tunne on äidin rakkaus. Jokainen hymyily näitten pienten huulilta tekee minun sydämmelleni sanomattoman ilon. Kuinka siis saattaisin sanoa itseäni onnettomaksi?»
Päivän Sana
Muut Etsivät