Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
Kaiken tämän tarjoan sinulle, Leila, jos tahdot vastaanottaa sieluni ja henkeni. Tuo kaikkiansakaan ei ole sadantuhannen piasterin arvoa, sanoi Omar kylmästi. Minulla on Taifissa pomeranssipuutarha, jossa sheriffi toisinaan on hyvä ja nauttii kahvia tykönäni; siinä puutarhassa on enempi kuin kahdensadan tuhannen piasterin arvo; sen tarjoan Leilalle vakuudeksi yhtä suuresta summasta hohtokivissä.
Samoin tulivat lämpöjohdot paikoilleen, kasvihuoneeseen ilmestyi kukoistavia kamelioita j.n.e. eikä uusien omistajain tarvinnut tehdä mitään muuta kuin istua ja vastaanottaa kaikkialta virtaavaa laskujen tulvaa.
Se saikin kunnian tulla julaistuksi Suomikirjassa, siitä mainittiin muutamalla kehuvalla sanalla Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuosikertomuksessa, ja hän sai vastaanottaa pienen kirjapalkkionkin.
Minä kieltäydyn luottamuksesta, jota en voi vastaanottaa. Kuinka? Olette suorasukainen, nuori herrani! En voi tinkiä omatuntoni kanssa, mutta en myöskään pettää kuninkaani tai jonkun toisen luottamusta. Tiedättekö ystäväni, että kuninkaan palveluksessa ei aprikoida, vaan totellaan. Suokaa anteeksi, teidän majesteettinne! En voi muilla ehdoilla palvella.
"Jos onnistuisin jos saavuttaisin yleisen elämän suuren palkinnon jos kohoittaisin itseäni asemaan, joka vastaisi toiveitani, niin tulisin ehkä teidän tykönne ja sanoisin: 'On kunnian esine, joka minulle on rakkaampi valtaa ja virkaa ja toivo sitä saavuttaa oli voimallisin syy minun toimiini. Saanko siinäkin toivossa vastaanottaa onnentoivotuksia Cecilia Traversin isältä?"
Tiedätkö sinä, viheliäinen vanginvartija, kenet sinulla on kunnia vastaanottaa huoneeseesi? Etkö tiedä? Niinpä sanon minä sen sinulle. Tämä on korkeasukuinen, kaikkein jaloin neiti Regina von Emmeritz, syntyisin Emmeritzin, Hohenlohen ja Saalfeldin ruhtinatar, Wertheimin ja Bischoffshöhen kreivitär, Dettelsbachin ja Kissingenin perillinen y.m. y.m. y. m.
Manon ja Marietta ihastuivat ja hämmästyivät, nähtyään ruukun. Onnellisina säihkyivät Manonin silmät; mutta Marietta kääntyi pois ja sanoi: "Min'en saata vastaanottaa teidän sydäntänne enkä teidän ruukkuannekaan". Mutta silloin suuttui Manon ja huudahti: "Mutta minä, näetkös, minä otan sydämmen sekä ruukun. Voi hupsu itseäsi! Kuinka kauan hyljit vielä onneasi? Vai ketä sinä oikeastaan toivot?
Ennenkun Martta mitään ennätti vastata, lausui hän: "Martta tarvitaan, korkea herra, välttämättömästi täällä; te kyllä kylästä tytön löydätte, joka kiitollisuudella vastaanottaa palvelus-ammatin, minkä Martalle hyväntahtoisesti aioitte." Hovin herra ei vastannut mitään. Hän nousi ratsunsa selkään ja palasi hiljakseen hoviinsa.
Mitä ihminen hartaimmin toivoo, sen toteutumista hän ei tohdi uskoa. Jokseenkin tyynellä mielellä he ilmautuivat kansajoukkoon, jossa näkivät paljon tuttavia ja ystäviä. Hannulan Timo ja Lotta olivat viime aikoina istuneet aina vaan kotona, mutta siellä olivat he silloin tällöin saaneet vastaanottaa myötätuntoisuuden ja ystävyyden osoitteita niinkuin luonakäyntejä, kirjeitä, terveisiä.
"Ja että tuli taas väistyy taikka häviää, jos kylmyys esille ryntää, se kun ei koskaan uskalla vastaanottaa kylmyyttä ja samassa vielä olla mitä oli, nimittäin tulena ja kylmänä." "Totta puhut", sanoi Kebes.
Päivän Sana
Muut Etsivät