Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. lokakuuta 2025
Vääpeli, tuo Kärmälän serkku, yksi niitä miehiä, joihin ei aika näy pystyvän, puristi kovasti paroonin tarjottua kättä. «Mikä minun sai matkaan, häh? Luulen, että minä kuolen«. Klaus säpsähti. Hänellä ei ollut vastaamista tuohon muuta kuin kysyä: «Kuinka niin?« «Minä tunnen sen. Te olette viisas, olen kuullut sen. Minä luulen, että minä kuolen; mitä tekisin, etten kuolisi?« «Olenko minä Jumala?
Niin saan minäkin sinulle tilin tehdä hallituksestani.» Ja niin meni mylläri vieraansa kanssa kotiinsa ja antoi hänelle valmistaa hyvän ehtoollisen ja hyvän vuoteen. Mutta Toivosella oli paljon kysymistä yhdestä ja toisesta, kuinka hänen poissa ollessansa kaikki asiat olivat kylässä menestyneet; ja myllärillä vaimonensa oli paljon vastaamista. Niin he juttelivat puoli-yöhön asti.
Kun Sutisen Lotta puheli nyt asiasta Eevastiinan kanssa, alistui tämä jo ja mietiksi: Vähemmänpähän on hänenkin sielullansa vastaamista, kun pääsi nuorena pois täältä surun ja murheen laaksosta... Vähemmän on hänellä tilin tekemistä!
Sittekun tulleet matkustajat olivat kylpeneet ja pukeuneet puhtaisin vaatteihin Ristolle oli majuri tänään tuonut uuden kersantin "munteeringin", jonka hänen, Annan hartaasta lapsellisesta pyynnöstä täytyi heti pukea päällensä niin kokousivat kaikki vierashuoneesen. Heillä oli molemmin puolin paljon kysymistä ja vastaamista, ei kukaan nukkunut hetkeäkään koko yönä.
Hän ei maksa vuokraansa, vaan ottaa sentään hyötyä maalta, joka enemmän kuin vuosi ja päivä sitten ovat häneltä pois tuomitut. Mitä sinulla on nyt tähän vastaamista?" Aluksi ei tyttö näyttänyt saavan sanaakaan suustansa, mutta sitten lausui hän matalalla äänellä: "että teidän täytyy olla Hirschwinkelin uuden herran". "Se minä olenkin.
Kaisa huokasi syvään ja vakuutti: »Siellä on Herransa edessä Makkos-vainaja tekemässä tiliä ajallisesta vaelluksestansa täällä maan päällä. Ja tottapahan se oli hänellekin sallittu, että ei saanut ikäänsä elää... Ja mitäpä tuosta liiallisesta elämästä sitte onkaan! Enemmän vain tulee syntiä tehdyksi ja enemmän on sitten tuomiolle tullessa vastaamista!»
Se seikka, että hänellä oli jotain vastaamista, se nyt ehk'ei mitään outoa; mutta mitä minä hänessä parhaasta päästä ihmettelin, oli ensiksikin se, kuinka mielellään, hyväntahtoisesti ja lempeästi hän otti kuunnellaksensa nuorukaisten puhetta; sitten kuinka äkkiä hän huomasi, minkä vaikutuksen nämä puheet olivat meihin tehneet, ja vielä sittenkin kuinka onnellisesti hän meidät paransi ja meidät, jotka jo olimme ikäänkuin pakosalle ajetut ja voitetut, sai takaisin huudetuiksi ja kehoitetuiksi, häntä seuraamaan ja hänen kanssansa asian ratkaisuun jälleen ryhtymään.
Silmänräpäyksen kohtasivat näiden kahden ihmisen vihaiset katseet toisiansa, mutta jospa hän naisellisen heikkouden todistuksena piti niitä kyyneleitä, jotka tytön silmänripsissä välkkyivät, erhettyi hän. Ylpeällä liikkeellä käänsi tyttö äkkiä hänelle selkänsä ja nosti astian kaivon laudalta. "Eikö teillä ole mitään tähän vastaamista?" huudahti hän vihaa täynnä. "Ei mitään!
Kinnunen huomasi Villen puhuvan oikein ja tuli hieman ylpeäksikin Liperistänsä. Hän tarjosi tupakan Huttuselle ja myönteli: »Eihän sitä Liperissä itketä eikä tingitä asiassa, eikä sittenkään lopu sanominen sieltä nenän alta. Vaikka kylläpä tuo Ihalainenkin oli jo saanut ikänsä elää, jotta ennätti tehdä sen verran pahuuttakin, että on vastaamista siellä toisessa elämässä.»
Päivän Sana
Muut Etsivät