Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 5. lokakuuta 2025
Kaikki vangit tekevät niin. RUOTSILA. Tämä siivoa on! Ruotsila! Vanginvartija hoi, lukitsija, vahtimies, vartija, polisimies! Hoi yövartija, pranvahti, sianpistäjä, siltavouti, kersantti, makkaransyöjä, vahtmestari, kasakki, raastuvanpalvelija! Millä näistä lukemattomista nimistä mainitaan sitä miestä! Kuulkaa hoi! Jumalalle kiitos, se tulee jo. Tätä vielä tarvittiin! Mikä mölinä täällä syntyi?
Qventin pysähtyi siihen paikkaan, missä hänen korvansa parhaiten saattoi imeä itseensä tuon säveleen, ja seisoi siinä pyssy olkapäällä, suu puoleksi avoinna, korva, silmä ja sielu, kaikki oveen kiintyneinä ollen pikemmin maalatun vartijankuvan kaltainen kuin elävä vartija, ajattelematta mitään muuta, kuin miten hän, jos mahdollista, saisi jokaisen kerkeästi haihtuvan, suloisen säveleen kiinnitetyksi korvaansa.
Tai lapsi heräsi pahasta unesta ja makasi kuunnellen ja pelkäsi mörköjä, varkaita ja rosvoja, jotka tulivat sisälle kyökin ikkunasta tappamaan isää ja äitiä pitkillä puukoillaan! Silloin kuului ulkoa kulmasta: "Kuule vartijan ääntä! kello on kymmenen lyönyt. Tyyni on ilma!" Ah, yövartija! Se en totta, vartija on siellä, siis ei mitään varkaita eikä rosvoja kyökin ikkunasta.
Se oli varmaankin juuri hänen kirjeensä. Jeanne sanoi nopeasti: Kuulkaa! Minä olen hänen äitinsä ja minä tulin häntä hakemaan. Tässä on teille kymmenen frangia. Jos saatte hänestä jotakin kuulla, joitakin tietoja, niin ilmoittakaa minulle Hôtel de Normandie'hen, Havre-kadun varrella. Vartija vastasi: Voitte luottaa minuun, rouva. Ja Jeanne lähti nopeasti pois.
VARTIJA. Täss' on munkki, Jok' itkee, vapisee ja huokailee; Hält' otimme tuon lapion ja kirveen; Hän tuli tuosta päästä kirkkomaata. VARTIJA. Mies sangen epäiltävä: talteen munkki! PRINSSI. Mik' onnettomuus liikkeell' on näin varhain, Jok' aamulevoltamme meidät kutsuu? CAPULET. Miks tuolla ulkona noin kiljutaan?
Hänen saappaansa, hänen housunsa niin, koko mies keltaseen nahkahattuunsa asti kimalteli kuin hopeoittuna, täynnä lukemattomia pieniä tähtiä. Vartija hymyili ja, vanha vakava otus kun oli ja seisoessaan juuri kippari Worsen kulmassa torin varrella, hän huusi: "luoteesta käy tuuli; sillit ovat tulleet."
Toverit eivät myöskään hiiskuneet mitään. Kaikki näyttivät tietävän. Käytävässä ja kopeissa vallitsi kaiken iltaa kuollut hiljaisuus. Me emme koputelleet emmekä laulaneet. Kymmenen aikaan vartija tuli jälleen minun luokseni ja ilmaisi, että pyöveli oli tullut Moskovasta. Sanoi ja poistui. Minä aloin häntä kutsua taas takaisin.
Ehkä laskeut levolle, Ethän vaipune iäksi, Vaan varahin nouse, nosta Kansa, vartija kotien, Suokirren sulattajaksi, Kyyketojen kyntäjäksi. Kansa, kasva ja etene! Keskitä kuin tähtiparvi Valon ympäri tekosi! Valon ympäri tekomme! Sinun samposi lumossa Ei näe morsianta kansa; Ei nykyistä tehtäväänsä Eikä vastaista uraansa.
Vartija olikin tirehtörin viittauksesta jo avannut oven, ja tirehtöri näkyi astuvan jäykkänä ja arvokkaana rovastin koppiin. "Tästä nyt näen" ajatteli Helena, "että vankien luo tunkeutuminen on todellakin jotain epähienoa ja minä olen syystä sitä hävennyt. Enpäs mennyt, kun oli tuttava!"
Oi, jäännös aikojen menneitten, Satavuosien vartija valpas, Mi muinoin taisteluhurmeitten Verin kastelit uljahin kalpas, Nyt muuries vehreä pengermaa Vain kukkaa kainoa kasvattaa, Ja holveissas huuhkaja huutaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät