United States or Sint Maarten ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sillä aikaa oli ilta-auringon kullanvihreä loisto metsässä jo melkein kokonaan kadonnut ja sen mukana myöskin tuo lempeä lumous, joka kirkastettuna oli levännyt tuon yksinäisen seudun yli. Tiheän lehdistön alla hiipivät synkät varjot syngistyttivät ihmissieluakin.
Sa lähdet valon taistohon ja työhön, mut palaat kerta, sillä lempes sun ei sammu koskaan kylmäin aavain yöhön. Vapaasti Leconte de Lisle'in mukaan Niin tulkoon yö ja kuolo yli kaiken sen mi onnellist' on ollut, suruisata, ja varjot syleilköhöt maailmata, sen niinkuin meri alleen haudaten. Kuin onkaan päivä ollut helteinen ja tuskan hetki niinkuin vuosisata!
Olimme kaikki niin hiljaa ja kuitenkin tunsimme itsemme hyvin onnellisiksi. Tunsimme sen sentähden että *rakastimme* toisiamme. Aurinko paistoi sinä hetkenä, katsos, Iida! tuo auringon säde, joka päivä päivältä valaisee kodin, on sen tilan paras kuva. Se karkoittaa sieltä kaiken pimeyden ja sen varjot vaan kirkastavat valoa.
Mastometsän takaa, sataman niemekkeen, meren takaa, joka kätki mustan syvyytensä sen hopeanhohteen alle, jota se tuuditteli, näki hän kaukaa kuultavan niitten tunturien varjot, joitten välissä hän oli nauttinut elämänsä suurinta onnea.
"Oi, kuinka mielelläni, kuinka mielelläni olisin onnellinen tässä kauniissa maailmassa, kauniissa syntymämaassani; oi, miten pelkään onnettomuutta, joka vastustamattomasti lähestyy niinkuin varjot tällä seinällä kasvavat kuulumattomasti auringon laskiessa. "Kuka pysähdyttää tuon lähenevän, elämääni uhkaavan varjon?"
Kivenheiton päässäpä siitä niin uljas kartano on, sen keskeä nousevi torni, niin suora ja kaareton. Syysillan synkeät varjot jo loitoks siirrähtää, kun suurista ikkunoista valo kirkas välkähtää.
Ei neiti vastannunna, Hän päänsä loistavaisen Vain painoi kepeästi Olalle ruhtinansa. Samassa tuulen henki Lehahti lehdikossa, Vavahtelivat lehdet, Vavahtelivat varjot, Ja neiden kiharoissa Kuun loiste leimahteli.
Sen himmeä valo tunkee vain heikosti huoneen perälle, missä suuret mustat varjot yölintuina liikuskelevat. Oskar veli kuorsaa voimakkaasti vuoteellaan. Seinän toiselta puolen kuuluu samanlaisia maanalaisia ääniä. Toiset nukkuvat. Unella he antavat ruumisrukalleen sovitusta aikaisemmasta pahoinpitelystä. Minä vain en saa nukkua.
Hänen täytyisi lukea minun sydämmeni sisimmät ajatukset, koskaan siihen kyllästymättä. Hänen täytyisi huojentaa kaikki huoleni, hänen täytyisi valkealla kädellään pyyhkäistä pois kaikki synkät varjot, hänen sylinsä täytyisi olla avoinna, kun minun väsynyt sieluni tarvitsee lepoa.
Nyt nimees, Herra, yhdyimme; Suo, että nimees toimimme, Lepäämme, syömme juomme! Nimelles, joka verraton Vanhurskaan vahva linna on, Nyt ylistyksen tuomme. Kiitos, kiitos, Kun Sä tarjoot Siipes varjot Kaikillenki, Isä, Poika, Pyhä Henki! Tulkaa! Jes. 55 luku. Janoovat tulkaa vetten luokse! Rahattomatkin ostakaa Rahatta rieskaa, hunajaa!