Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Kun tulet jälleen Tukholmaan ja tervehdit vanhempiasi, sano heille: Sofia Cröell ei itse suostu meidän avioliittoomme, ennenkuin aateliskruunu kaunistaa hänen tyttärensä nimeä! Esirippu. TOINEN N
"Sen vaikuttaa Köpenhaminan ilma," sanoi Villiam, "mutta keväällä matkustamme vanhempiasi tervehtimään ja sitte lähdemme ulkomaille, niin kyllä jälleen voimistut." Hän hymyili, mutta tuntui niin kuin hän ei edes toivoisikaan voimistuvansa, kuin olisi elämällä, joka oli hänen edessään kuin tasainen maantie, ilman esteitä tahi taistelua, vaan vähän houkutusta.
Hm... Tuumataan tätä asiaa... Ole nyt vain huoleti ja iloinen taas, kuten sinun ikäisesi tulee olla, kyllä katson, että kahleet päästetään, miten sopii. Ensiksikin saat mennä vanhempiasi katsomaan; minä pidän sinusta vielä enemmän nyt, kun tiedän, että täältä mukavuudestasi halusit lähteä vanhempiesi luo.
HUSSO. Minutko ulos? Ehei! Vai mitä sanoo siihen Anna Liisa? JOHANNES. Minä sen teen! ANNA LIISA. Elä, Johannes, elä. Voinhan ensin kuulla, mitä hänellä on asiaa. HUSSO. Siinä kuulit! Jopa minä tuon noin arvasin. ANNA LIISA. Käykää sisään. Mitä seisotte siellä ovessa? JOHANNES. Niinpä lähden minä sillä välin puhuttelemaan vanhempiasi. Mutta laitakin, että tuo akka pian hupenee tiehensä.
Minä kumarsin, lähdin ovelle ja olin jo kynnyksellä, kun hän vielä kerran kutsui minut takaisin ja sanoi: 'Ajattele myöskin vanhempiasi ja heidän kohtaloansa! Hänen äänensä oli juhlallinen, melkeinpä uhkaava, mutta enempää hän ei sanonut, vaan käänsi nopeasti selkänsä minulle. Mitähän hän tarkoitti tällä uhkauksella?
NIMISMIES: Tiedätkö myös mikä on seuraus rikoksestasi, joka kamaluudessaan ei ole viime aikoina vertojaan nähnyt; rikoksesta, jolla olet rikkonut Jumalaa, esivaltaa, lähimmäisiäsi ja vanhempiasi vastaan? NIMISMIES: Niin; vankilassa tulee sinun sovittaa tämä kauhea rikoksesi. Sen vuoksi siis seuraa minua.
Koko kiinniolon aikasi olen pannut kaikki voimani liikkeelle saadakseni selkeyttä tässä suhteessa, olen puhutellut vanhempiasi, olen tutkinut ja miettinyt pääni ympäri, mutta kaikki on tähän saakka turhaa ollut. Helena armahani, mikä sinun on? Miksi vapiset, miksi kalvenet noin? Vahvista minua, o taivaan Herra!
Kun venhe oli jo rantaan päässyt. nousivat matkaajat ja läksivät astumaan, kirkkoa kohden. "Tunnetko," lausui Lyyli, "itsesi onnelliseksi saadessasi tavata vanhempiasi ja kuulla heidän neuvojansa?" "Tunnen," vastasi Hannes. "Minä surkuttelen sydämmestäni sinua, äiditöntä ja, suoraan sanoen, isätöntäkin orpotyttöä." "Surkutteletko minua?" kysyi Lyyli hiljaisella äänellä.
»No, mutta Hanna», sanoi äiti vihdoin, »minä en sinua enää tunne». Niin, Hanna oli itsekin kummastunut ja häpesi käytöstään. Noin hän oli puhunut hyvälle äidilleen. Ei hän enää sanaakaan virkkanut, itki vaan hiljaa nenäliinaansa. »Et tiedä, lapsi kulta», jatkoi äiti, »kuinka kauan saat vanhempiasi pitää ja heidän luonaan olla. Ehkä vielä monta kertaa elämässä tahtoisit takaisin näitä päiviä.»
"Senkin synnin tähden, joka on sitä lähinnä suurin, nimittäin: että sinä olet ajatellut pahaa vanhempiasi ja varsinkin äitiäsi vastaan, jota tuomitsemaan sinulla ei ole ensinkään oikeutta, mutta olet velvollinen rakastamaan, kunnioittamaan ja tottelemaan häntä vielä sittenkin, vaikka hän antaa sinun paholaisen haltuun." "Kyllä, kyllä, kaikkien "
Päivän Sana
Muut Etsivät