United States or Indonesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
UUNO: Ajattelin vaan, että kenties on siihen syynä muutamat huhut. VALTANEN: Mitkä huhut? UUNO: Taidatte olla koko kaupungissa ainoa, joka ette niistä tiedä. Pankissa on jälleen odottamaton tarkastus. VALTANEN: En ymmärrä mitä se minuun koskee ja vielä vähemmän mitä se koskee herra van der Vaeriin. UUNO: Huhuillaan teidän olevan sekaantuneena pankin asioihin.
Ja vaan joitakuita kuukausia myöhemmin, vuonna 1792, lähti Ludwig van Beethoven tutusta vanhempainsa huoneesta, toivehikkaana ja odottavaisena mennäkseen silloin niin loistavaan Wienin keisarin-kaupunkiin.
Hän ei väsytä minua koskaan, enkä soisi hänen milloinkaan poistuvan luotani. Me ymmärrämme toisiamme erittäin hyvin ja me varmaankin elämme onnellisina yhdessä. Kas niin äitini, ole nyt iloinen, ja anna minun olla onnellinen tavallani." "Täytynee niin tehdä", lausui rouva van Arsdel, syvällä huokauksella, ja tarttui lamppuun mennäkseen pois. "Sinä olet aina kulkenut omaa tietäsi, Eva."
Olemme ihan vieraat toisillemme. En voi, isä, en voi... VALTANEN: En minäkään sitten mitään voi. MARTTA: Mutta, isä... VALTANEN: Te teette minut hulluksi! Olette kaikki liittoutuneet minua vastaan kiduttaaksenne minua. Van der Vaer ei kelpaa sinulle! Onko kuultu! Hollannin paraimpia kauppahuoneita! Mitkään toimeni eivät sinulle kelpaa, rahani eivät kelpaa!
Sellainen on hänen luonteensa, äiti." "Mutta, Eva, hän on kunnon mies." "Ei hän minun mielestäni ole mikään erinomainen." "Eikö? Katso vaan noita nuoria miehiä, joiden kanssa naiset nykyaikaan menevät naimisiin!" jatkoi rouva van Arsdel. "Katsos nuorta Rivingstone'ia; kerrotaan, että hän on juopuneena kumminkin kolme iltaa joka viikko. Ja vielä kauheampiakin kerrotaan hänestä.
Vaiettuaan astui hän akkunan luota uunin ääreen. Hänen vaimonsa istui akkunan vieressä koettaen laskeutuvan auringon himmeässä valossa vielä valmistaa yhden tyynynpäällyksen. "Otin tänään tauluni 'pieni emännöitsijä' mukanani taidekauppiaalle Van Bechten'ille myödäkseni sen hänelle.
Kauppa-neronsa kautta kohosi hän kuitenkin vähitellen Newyorkin korkeimpiin piireihin. Niinkuin useimmissa Amerikalaisissa perheissä, oli van Arsdel'inkin perheessä koti-valtikka vaimon kädessä. Herra van Arsdel, hiljainen, ujo mies, jonka koko sielu ja mieli oli asioihin kiinnitettynä, jätti vaimonsa huostaan talouden hoidon ja lasten kasvatuksen.
Ja katsellessani asiaa tältä kannalta tunsin sisimmässäni vihaa ja ylenkatsetta, jonka tähden päätin näyttää kaunottarelleni, että minä olin yhtä kylmä kuin hänkin. Väliin minua vaivasi ajatus, että rouva van Arsdel hänen käskystänsä oli haastellut kanssani, ja että hän tämän kautta tahtoi huomauttaa minua, että hän oli keksinyt tunteeni ja päättänyt tehdä niistä lopun.
Alice van Arsdel on vallan oiva tyttö; me olemme erittäin hyvät ystävät ja minä pyörähdän joskus sisään heitä tervehtimään, ainoastaan heidän huviksensa, näyttääkseni omaa miellyttävää personaani heille. He pyytävät aina minua johtamaan tanssia heidän pidoissansa, mutta sille toimelle minä annan hitot!
Van Diemen'in maalta onkin jo alkuperäinen väestö sukupuuttoon kuollut ja myöskin Uudessa Hollannissa melkoisesti vähentynyt. Austraalineekerien kohtalo näkyy tulevan osaksi myöskin Tyynen meren läntisien saarien papuas-heimoon kuuluville asukkaille.