Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kun Julia neiti myöhemmin illalla oli pannut lapset nukkumaan ja hän itse oli mennyt levolle ja kaikki oli hiljaista, makasi hän kauan valveilla, ajatellen ja mietiskellen.
Mitä, mitä? MATLENA. Joko nyt viimeinkin selviätte unestanne? ANTTI. Ku-ku-kuka se on? MATLENA. Minä, Matlena. Ettekö enää tunne? ANTTI. Jaha! Jaa, Matlena. Niin, niin, jo minä. Mehän olemme matkalla. MATLENA. Oletteko nyt ihan valveilla? Ymmärrättekö, mitä puhun? ANTTI. Kyllä. Puhukaa vaan. MATLENA. Jaara hoippuroitteli tässä äsken niin sairaana, että hourasi.
"Rakas Agnes, mikä onni minulle, että saan nähdä sinut kerran taas!" Minä painoin häntä sydäntäni vastaan ja vähän aikaa olimme molemmat ääneti. Ennen pitkää istuimme toinen toisemme vieressä, ja hänen enkelin-kasvonsa olivat käännetyt minua kohden sillä tervehdyksellä, josta olin vuosikausia nähnyt unta valveilla ollessani ja nukkuessani.
Toisinaan olin täydellisesti valveilla ja käsitin kaikki mitä ympärilläni tapahtui, toisinaan vain kuulin puhetta tai miesten kuorsaamista, ja seinällä riippuvat tarttaanit näyttivät minusta vuorotellen pienenevän ja suurenevan, kuin takkavalkean kattoon heittämät varjot. Joskus taisin puhella ja parahtaa itsekseni, sillä muistan vähän väliä hämmästyksekseni huomanneeni, että minulle vastattiin.
Viimein hän saapui yhteen paikkaan, jossa pari kolme miestä makasi. Yksi näistä oli valveilla. Se oli Julius. Hän katsoi ylös hämmästyneenä. "Labeo! Kuinka sinä olet yhtäkaikki tuonut Helenan tänne. Kiitos Jumalan!" "Löydätköhän jotakin paikkaa, jossa Helena saattaa levätä?" kysyi Labeo. Julius nousi kohta ja alkoi käydä edellä.
Ilmi valveilla, poskipäät palavina Helena teki sen kysymyksen, joka oli hänen sydämmellään lapsuudesta saakka jokapäivä ollut: Sano. mamma, miksi te papan kanssa ette koskaan mitään puhu?
»Teidän kai pitää lähteä, Tobiesen, minä näin, että Teillä oli lakki päässä, kun tulin tänne.» Olisiko Jakobilla todellakin rahahuolia? hän mietti. Jakob loikoi varmaankin valveilla öisin; kynttilät hänen huoneessaan olivat usein aamuisin ihan loppuun palaneet... Ei, Alette ei päässyt selville hänestä hän saattoi äkkiä suuttua pienimmästäkin syystä.
Kun sielu todella on lähestynyt semmoista olentoa, lakkaa kauneus olemasta pelkkä kuollut esine, jota vain vieraille joskus näytetään; se muuttuu äkkiä valtavaksi elinvoimaksi, jonka vaikutus on niin luonnollinen, ettei sitä mikään voi vastustaa. Sentähden sitä on ajateltava; ihminen ei ole yksin; hyvien on oltava valveilla.
Vähän toista tuntia oli hän ollut poissa kodistaan ja aikoi juuri lähteä takaisin, kun samassa kuului rapinaa pensastosta ja Pekko seisoi hänen edessään. »Kah, jopa sinäkin olet valveilla», sanoi Iiri. »Johan kello on puoli seitsemän. Arvelin, että sinä menit tänne, ja päätin seurata jälkiäsi. Iiri, miksi tahdot jättää meidät?
Mutta kun olin valveilla väli-aikoina, ei maa ulkopuolella akkunaa ollut Salem House'n leikkitanner eikä ääni korvassani ollut Mr. Creakle'n ääni, kun hän pieksi Traddlesia, vaan vaunun-ajajan, kun hän kehoitti hevosia. Lupa-aikani. Varsinkin eräs onnellinen iltapuoli.
Päivän Sana
Muut Etsivät